keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Selkäkipu

Hyvä kunto on tärkeää kaikille ja harjoittelun voi aloittaa kotonakin. Kunto.net on koonnut eri tilanteisiin sopivia ilmaisia harjoitteluvideoita tavallisille ihmisille.


Alaselän kipu voi iskeä metsätöissä tai metsäradiota kuunnellessa

Selkävaivat ovat hyvin tavallisia. Ihmistä, jolla ei ole koskaan elämänsä aikana ollut minkäänlaista selän kipua, täytyy pitää poikkeuksellisen onnekkaana. Suurin osa selkävaivoista on onneksi lyhytkestoisia ja asettuu nopeasti ilman erityisiä hoitotoimenpiteitä. Toisaalta pieni osa selkävaivoista on hyvin hankalia ja saattaa aiheuttaa alenevaa toimintakykyä ja pitkiä sairaslomia.

Lanneranka on teknisesti epätyydyttävä ratkaisu. Valitettavasti sillä ei ole palautus- tai vaihto- oikeutta, vaan oman rangan kanssa joudutaan tulemaan toimeen koko loppuelämä. Rangan luiset osat eli nikamat sijaitsevat päällekkäin muodostaen s-muotoisen luisen selkärangan. Se jaotellaan kaula-, rinta- ja lannerankaan. Rangan alin osuus koostuu risti- ja häntäluusta. Nikamat kiinnittyvät toisiinsa nivelsiteillä.

Nikamien etupuolisten runko-osien väleissä on joustavat välilevyt. Nikamien takaosat muodostavat kaaren jonka sisällä kulkee selkäydin. Nikamien takaosat liittyvät niin sanottujen fasettinivelten avulla naapurinikamiin. Nämä osaltaan rajoittavat rangan mahdollisia liikkumissuuntia eri alueilla. Lihakset kiinnittyvät nikamien takaosiin. Nikamien välisistä juuriaukoista kulkevat hermot ytimestä muualle elimistöön.

Useimmiten luisten nikamien välissä olevat joustavammat välilevyt ja niiden rappeutuma ovat selkäkivun perussyy. Ne muodostuvat sisemmästä pehmeämmästä, hyytelömäisesta osasta, nimeltään nucleus pulposus, ja ulommasta kiinteämmästä, säikeisestä, rengastyyppisestä, suojelevasta muodostelmasta. Sisin osa ei ole herkkä kivulle mutta ulomassa osassa on hermopäätteitä. Nikamien runko-osat ja niihin kiinnittyvät nivelsiteet voivat myös olla kivun lähteinä. Samoin selkäydinkanavassa ja juuriaukoissa olevat hermorakenteet pystyvät ärsyyntyessään aikaansaamaan kipua.

Rappeutuman riskitekijöinä ovat tupakan poltto, raskas ruumiillinen työ ja ylipaino. Kun välilevyt rappeutuvat iän mukana alenee niiden nestepitoisuus ja ulompaan osaan voi helposti syntyä repeämiä. Tällöin keskiosan koostumukseltaan löysemmästä osasta repeämään voi purskahtaa hapanta ja ärsyttävää massaa.

Kun repeämä on välilevyn sisäinen, syntyy noidannuolityyppinen oirekuva. Jos massaa pääsee leviämään välilevyn ulkopuolelle, se voi painaa jalkaan kulkevia hermojuuria. Tämän seurauksena ilmaantuu alaselän kivun lisäksi säteilyoireita jalkaan.

Iän mukana myös muut selän rakenteet rappeutuvat. Jos välilevy rappeutuu edelleen, tulee siitä aina ohuempi ja vähemmän joustava. Nikamien välinen etäisyys pienenee ja rangan tukevuus vähenee. Elimistö yrittää tukevoittaa tilannetta kasvattamalla lisää luuta yliliikkuvalle alueelle luupiikkien muodossa. Nämä voivat kaventaa ydinkanavaa ja juuriaukkoja ja jos niistä tulee riittävän suuria, voivat ne painaa selkäydintä tai hermojuuria.



Noidannuoli asettuu nopeasti

Tavallisin lyhytaikaisen selkäkivun syy on noidannuoli eli lumbago. Taudille on tyypillistä paikallinen kipu kyljessä tai alaselässä ilman kipusäteilyä jalkoihin. Kivun syntymistä on saattanut edeltää selän voimakkaampi rasitus, huono asento tai kylmettyminen. Oire asettuu yleensä muutamassa päivässä levolla ja kipulääkityksellä.

Levolla tarkoitetaan raskaimpien toimien välttämistä. Vuodelepoa pitäisi välttää, mutta normaaleja kotiaskareita on hyvä tehdä minkä kivuilta kohtuudella pystyy. Kipuun voi kokeilla myös hautomista kylmällä hautomista tai vaihtoehtoisesti lämpötyynyä, jos kylmä ei tunnu miellyttävältä.



Iskias eli välilevytyrä antaa yleensä kipusäteilyä jalkaan

Jos voimakkaaseen selkäkipuun yhdistyy kipusäteily jompaan kumpaan jalkaan, kyseessä saattaa kyseessä olla iskias eli välilevytyrän aiheuttama hermojuuriärsytys. Jos tällaiseen tilanteeseen yhdistyy jalan etenevä halvausoireisto tai ulosteen pidätyksen vaikeuksia, välttämätöntä on heti ottaa yhteyttä lääkäriin, koska leikkaus saattaa olla päivystysluonteisesti tarpeen. Tällaiset tilanteet ovat onneksi hyvin harvinaisia.

Tärkeintä tuoreen iskiaksen hoidossa on lepuutus. Tukiliivillä voidaan luoda ulkoista tukea. Usein sen avulla toimintakykyä saatetaan pitää kohtuullisena varsinkin tilanteissa, joissa on välttämättä tehtävä joitain asioita kivusta huolimatta. Iskiaksen lääkehoidossa saatetaan joutua käyttämään voimakkaitakin kipulääkkeitä. Tuoreessakin iskiasvaivassa voidaan harkita selän venytyshoitoa. Tavallinen selkävoimistelu ei ole järkevää pahimmassa vaiheessa.

Suurin osa iskiasvaivoista rauhoittuu viikkojen tai muutaman kuukauden kuluessa. Jos vaiva jatkuu yli kahden kuukauden ajan, leikkaushoidon tarvetta mietitään myös usein. Sillä voidaan poistaa välilevyn hermojuurta painava osa. Tällöin jalkaan säteilevä kipu yleensä asettuu.

Jos etsitään välilevytyrää tai selkäydinkanavan ahtautumaa iskiasoireiden syynä, voidaan käyttää tietokonetomografia eli viipalekuvausta tai varjoainetutkimusta eli myelografiaa. Hermojen puristusoiretta selvitetään hermoratatutkimuksella eli EMG:llä. MRI eli magneettitutkimus on nykyisin eniten käytössä oleva lisätutkimus selkävaivoissa. Sillä pystytään kuvantamaan välilevyjen rappeutumamuutokset, välilevytyrät sekä hermojuurten ja selkäytimen mahdolliset puristustilat.



Pitkittyneet selkävaivat ilman iskiasoiretta ovat joskus hankalahoitoisia

Ensimmäisen selkäkipujakson jälkeen uusiintumisriski on suuri. Noin puolella vaiva uusiintuu seuraavan vuoden sisällä. Ensimmäisen kipujakson asianmukainen hoito on tärkeää toistuvan ongelman ehkäisyssä. Riittämättömästi hoidettu tilanne voi jättää hermostoon muistijäljen, joka voi tehdä ihmisen herkemmäksi seuraaville kipujaksoille. Näin voi syntyä helpommin myös selkäkipujen pitkäaikainenkin kierre.

Pitkittyneissä ja uusiintuvissa alaselän kivuissa, joissa ei ole todettu leikkausta vaativaa hermopuristusta, voi oireitten takana olla alimpien välilevyjen tai muun rangan rappeutumamuutokset, mahdollisesti toistuvat sisäiset repeämät, nikamankaaren höltymä, nikamien välinen siirtymä, ylimääräinen liikkuvuus tai pienemmät pullistumat välilevyissä.

Pitkittynyt tai usein toistuva selkäsärky kannattaa aina selvittää kerran riittävän perinpohjaisesti. Tavallisesti aloitetaan röntgentutkimuksesta. Siinä näkyvät rangan luuosat. Välilevyjen tilaa voidaan arvioida epäsuorasti. Lisätutkimuksina voidaan käyttää tietokonetomografiaa, magneettitutkimusta ja hermoratatutkimusta.

Pitkäkestoisten selkävaivojen hoito saattaa olla vaikeaa. Pitkällä tähtäimellä on tärkeää huolehtia selän toimintakyvystä harjoittamalla selkä liikkuvaksi sekä lihasvoimaltaan ja kestävyydeltään hyväksi. Tämä voi vaatia erityisesti suunniteltua selän kuntoutusjaksoa jossain alan laitoksessa.

Valitettavasti tarjolla ei ole sellaista hoitoa, jolla rangan rappeutumamuutoksia pystyttäisiin parantamaan tai estämään. Ennalta ehkäisevästi voidaan pitää huolta yleiskunnosta. Myös tupakanpolton lopettaminen vähentää usein selkäsairauksien riskiä. Haittaa ei myöskään ole sopivasta painosta ja mukavasti rasittavasta työstä. Selän vammautumisia ja tärinää kannattaa välttää.

Selän kipua ja särkyä voidaan lievittää tulehduskipulääkkeillä. Myös lämmöllä, sähköhoidolla ja hieronnalla kipuja voidaan yrittää vähentää. Usein niitä tarvitaan venytys ja itsevenytyshoidon esihoidoiksi.

Nikamankäsittelyhoidoilla saadaan joitain kipuoireita lievenemään. Jos selkäkipuun liittyy säteilyoiretta polven alapuolelle asti, yleensä ei ole suositeltavaa käyttää näitä hoitomenetelmiä. Parhaiten on nikamankäsittelyhoitojen teho näytetty 2-4 viikkoa kestäneissä selkäkivuissa. Myös akupunktiohoitoja käytetään pitkittyneissä selkävaivoissa kohtalaisin tuloksin.

Leikkaushoitoa puolestaan käytetään suhteellisen harvoin muissa tilanteissa kuin iskiaksessa ja selkäydinkanavan ahtautumassa. Hermorakenteita painavassa iskiastilanteessa voidaan tehdä välilevyn hermoa painavan osan, tyrän eli prolapsin poisto. Jos ydinkanava on ahtautunut niin, että selkäydin on puristuksessa, tehdään sille tilaa avarrusleikkauksella. Luudutusleikkausta voidaan harkita alaselän mm. kivuliaissa rappeutumissa, hankalissa ryhtivirheissä tai nikamankaaren siirtymässä.

Proteesi- eli keinovälilevyleikkaukset kuuluvat nykyiseen hoitoarsenaaliin tilanteissa missä kivun uskotaan tulevan vain yhdestä vaurioituneesta välilevystä. Niiden asema on vielä vakiintumaton koska pitkäaikaistuloksista ja mahdollisista haitoista on toistaiseksi kertynyt niukasti tietoa.

Kipeälle selälle pitäisi luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet sen jälkeen kun liikkuvuus ja lihaskunto on korjattu. Mahdollisen jalkojen pituuseron voi korjata pohjallisella tai kantalapulla koron alle.

Työn vaatimusten pitäisi olla sopusoinnussa selän toimintakyvyn kanssa. Selkävaivojen takia voidaan joskus joutua vaihtamaan ammattiakin. Tämä voi olla aluksi vaikea ajatus useille ihmisille, mutta koska KELA:lta tai työeläkeyhtiöiltä on mahdollista saada tukea tähän, se on myös poikkeuksellinen tilaisuus aloittaa uusi ura.

Jos ammattia joutuu vaihtamaan, tärkeää on, että uusi työ olisi mieleinen. Kokemuksen mukaan huonolla selällä jaksaa tehdä mielenkiintoisia töitä paremmin kuin tylsiä. Työasentoihin kannattaa aina kiinnittää huomiota, vaikkei ammattia vaihtaisikaan. Selkä kipeytyy erityisen helposti töissä, joissa on etukumaratyöskentelyä, raskaita nostoja, kantamisia tai runsaasti tärinää.

Myöskään istumatyö, jossa ei pysty päivän mittaan lainkaan nousemaan ylös, ei ole paras mahdollinen toimenkuva selkävaivaiselle. Tuskin missään työssä on tarjolla ihanteellisia työasentoja, vaan kompromisseja joudutaan tekemään.

Selkä on nykyihmisen heikkoja paikkoja. Kansanperimän mukaan selkä voi mennä raskaissa metsätöissä tai sitten makuulla metsäradiota kuunnellessa. Sopiva kohtuullinen rasitus on hyväksi. Liiallinen tai liian vähäinen on haitallista.

Selkävaivojen kanssa ei kannata jäädä yksin. Selkäsärkyjä kuunnellessa niillä on taipumusta lisääntyä. Jos vaivan ei anna haitata liikaa elämää, puolet taudista on jo voitettu.

Itsehoitona voidaan käyttää reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä lyhyinä kuureina tarvittaessa. Jos kipu tuntuu pinnallisena lihaksissa, niin myös salvoja voidaan hieroa kipualueelle. Kylmähoito useamman kerran päivässä annettuna on usein tehokasta. Voimakkaammassa kipuvaiheessa voi selkää lepuuttaa makaamalla selällään ja nostamalla jalat seinää vasten tai tyynyjen päälle polvet koukkuun.

Välilevyyn kohdistuu eniten rasitusta istuma- asennossa, joten pitkään istumista kannattaa välttää. Kipuvaiheessa etukumaratyöskentely, raskaammat nostot - ja varsinkin selän kierto taakkaa kannatellen ovat sopimattomia.

Vuodelepoa pitäisi välttää. Normaalia monipuolista puuhailua kannattaa jatkaa. Kipuvaiheessa voi tukiliiviä käyttää toimintakyvyn parantamiseksi. Se ei lyhytaikaisessa käytössä heikennä selkälihaksia. Selkää voi taivutella taakse päin. Muuta voimistelua ei pidä alkuvaiheessa tehdä.

Jos selkä on kipeämpi yön jälkeen, sänkyasiat on hyvä miettiä. Selän asento pitäisi tarkistaa nukkuma- asennossa. Tavoite on se, ettei selkään tulisi suurempi vinouksia maatessa. Painon mukaan oikein mitoitettu vaahtomuovipatja laverilla on hyvä vaihtoehto.

Useat potilaat ovat kertoneet selkävaivojensa lievittyneen vesisängyssä. Ne eivät tosin ole enää muodissa. Ilmeisesti kivun helpotukseen vaikuttaa vesipatjan lämpö, jonka seurauksena voivat selkälihakset pysyä rentona. Pienellä osalla selkäpotilaista vaivat voivat vesisängyssä pahentuakin, joten se kannattaa hankkia palautusmahdollisuudella jos sellaista jostain vielä löytää. On myös muunlaisia sänkyrakenteita, joilla turvataan selän hyvä asento nukkumisen aikana. Patja voidaan valmistaa jopa mittatilauksena tietokonepohjaisen analyysin perusteella.

Työssä ja autolla ajaessa pitäisi istuimen tukea riittävästi alaselkää. Käsinojien täytyy olla sellaisella korkeudella mikä turvaa sen, ettei selkä joudu olemaan vinossa sivulle. Jos tuolia on mahdollista kallistaa taakse päin, tällä keinoin voi keventää välilevyjen rasitusta. Kun vielä nostaa jalat pöydälle silloin tällöin niin selkä rentoutuu ja mielikin lepää. Tätä sivua voi näyttää esimiehelle jos syntyy epäilyjä laiskuudesta.

Pahimpien kipuoireiden asetuttua selkää voi alkaa käyttää enemmän. Kävellessä on hyvä liioitella lantion normaaleja liikkeitä. Näin puristellaan kevyesti alimpia välilevyjä. Uimisen voi aloittaa heti kun se kohtuudella sujuu.

Paranemisvaiheessa voi yleensä vähitellen aloittaa selän liikunnallisen harjoittelun. Se on parasta tehdä fysioterapeutin ohjauksessa. Pidemmällä tähtäimellä kuntosalityyppisellä harjoittelulla on helpointa vahvistaa selän, vatsan ja alaraajojen lihaksia suunnitelmallisesti.

Yleiskunnosta kannattaa huolehtia. Viikoittain pitäisi kolmasti harrastaa pulssia kohottavaa liikuntaa ainakin 20 minuuttia kerrallaan. Lanneselän verenkierto pysyy näin kunnossa. Tupakan poltto kannattaa lopettaa. Se on riskitekijä selkäkivuille, ilmeisesti koska heikentää selän alueen verenkiertoa.



Selkäydinkanavan ahtautuma voi antaa jalkaoireita kävellessä

Selkäydinkanavan ahtautuma voi syntyä liittyneenä nikaman siirtymään, selän synnynnäisiin poikkeavuuksiin tai rappeutumamuutoksiin. Tästä ns. spinaalistenoosista saattaa seurata varsinkin kävellessä ilmenevää alaraajojen kipua ja heikkousoiretta. Tämä voi helpottaa etukumara- asennossa.

Diagnoosia voidaan epäillä röntgenkuvan perusteella. Se varmistuu tietokone- tai magneettikuvauksessa. Hermoratatutkimusta käytetään joskus vaivan selvittelyssä.

Yleensä tämä on iäkkäämpien ihmisten vaiva. Hoitona on liikkuminen voinnin mukaan. Kalsitosiinilla voi vähentää alaraajaoireita noin kahdella kolmesta potilaasta. Muita lääkehoitoja kipulääkityksen lisäksi ei ole tarjolla. Puudutushoitoja on käytetty. Kävelymatkan lyhennyttyä tai kipujen yllyttyä kohtuuttomiksi leikkauksella voidaan vapauttaa hermojuuria ja saada täten tilannetta rauhoittumaan. Yleensä selkä ei tämänkään jälkeen kestä voimakkaampia rasituksia.



Spondylolyysi ja spondylolisteesi

Spondylolyysiä eli nikamankaaren höltymää pidetään eräänlaisena rasitusmurtumana. Se muodostaa valenivelen nikaman takakaaressa. Syntymäsyy on kuitenkin epävarma. Arvellaan kasvuiän voimistelun ja muun selkärasituksen, erityisesti yliojennuksen suuntaan, saattavan olla tekijänä muutoksen synnyssä.

Kun muutos on molemmanpuolinen, se tekee alueen yliliikkuvaksi ja johtaa usein spondylolisteesiin eli nikamansiirtymään. Nikaman liukuminen tapahtuu yleensä eteenpäin. Höltymä ilmenee valtaosassa alimmassa lannenikamassa ja siirtymä kehittyy näistä noin puoleen. Nopean kasvuvaiheen jakso on otollisin aika siirtymän kehittymiselle. Jos se on suuri, voi seurauksena syntyä hermorakenteiden puristusta juuriaukoissa tai ydinkanavassa.

Spondylolyysi voi olla oireeton pitkään tai koko elämän ajan. Joskus se löytyy kuvantamisessa sattumalöydöksenä. Vaivat, jos ovat yleensä alkaakseen, ilmenevät yleensä teini-iässä. Niinä voi olla ajoittaista tai jatkuvaa lievää kipua alaselässä ja kireyttä takareisilihaksissa. Suuremmassa siirtymässä on todettavissa ryhtimuutosta ja selän jäykkyyttä. Jos siirtymä puristaa hermoja tai kaventaa selkäydinkanavaa voi oireina olla myös säteilykipua alaraajoihin ja kävelyvaikeuksia vaikeimmissa tilanteissa.

Diagnoosi voidaan varmistaa ja röntgenkuvauksella. Se antaa enemmän tietoa jos se otetaan pystyasennossa. Tietokone- tai magneettikuvauksella voidaan tarvittaessa sulkea pois muut mahdolliset oireiden syyt. Usein tilanne selässä tukevoituu ilman mitään toimenpiteitä.

Hoitona on kipuvaiheessa lepo, kipulääkitys ja ainakin kivun rauhoituttua harjoittelu jonka tavoitteena on rakentaa voimakas lihaskorsetti selän tukevuuden ja toimintakyvyn parantamiseksi. Se useimmiten onnistuu, varsinkin kun hoito aloitetaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Joskus leikkaushoitoa tarvitaan tukevoittamaan rankaa, estämään uhkaava lisääntyvä siirtymä tai vapauttamaan hermorakenteita puristuksesta.



Selkärankareuma voi antaa kipuja makuullakin

Nuorella ihmisellä voi pitkittyneen alaselän kivun takana olla selkärankareuma. Sitä kutsutaan myös Bechterewin taudiksi ja ankylosoivaksi spondyliitiksi. Ennen sitä pidettiin lähes yksinomaan miesten vaivana, mutta tämä on osoittautunut vääräksi luuloksi. Kuitenkin miesten sairaus on usein vaikeampi kuin naisten.

Se kuuluu tulehduksellisten reumatautien ryhmään ja on nivelreuman jälkeen seuraavaksi yleisin reumasairaus. Taudin syytä ei tunneta. Taudin syntymiseen on perimällä suuri merkitys. Sairastuneilla on useimmiten löydettävissä verikokeessa HLA-B27 antigeeni, mitä pidetään riskitekijänä. Niveltulehduksia on selkärangassa, ristiluun ja lantion välisissä nivelissä ja myös alaraajoissa. Jänteiden kiinnittymiskohdissa voi olla ärsytystiloja. Sydän ja verisuonimuutoksia esiintyy, mutta harvoin. Silmän värikalvontulehdus ilmaantuu noin joka kolmannelle jossain vaiheessa.

Mahdollinen selkärankareuma täytyy pitää mielessä, jos alle neljänkymmenen ikää vähitellen alkanut, mahdollisesti paikkaa vaihtava selkäkipu on jatkunut yli kolme kuukautta, aamulla on yli tunnin ajan jäykkyyttä selässä ja paikallaan olo pahentaa kipua. Kipusäteilyä alaraajoihin iskiastyyppisesti polvitaipeen alapuolelle ei taudinkuvaan kuulu. Tavallisena oireena on selkäkipu ja kankeus nukkumisen tai pitkän istumisen jälkeen. Selkärankareumassa nämä tyypillisesti poistuvat kevyellä jumpalla. Aluksi selän liikkuvuus on hyvä mutta taudin hitaasti edetessä voi ranka jäykistyä liikkumattomaksi ja asento muuttua etukumaraksi.

Selkärankareumassa voi ristiluun ja lantion luiden välisissä risti-suoliluunivelissä, eli niin sanotuissa SI- tai sakroiliakaali-nivelissä, olla tyypillisiä tulehduksen merkkejä kuvantamistutkimuksissa. Nämä varmistavat diagnoosin. Muutokset tulevat kuitenkin hitaasti useiden vuosien kuluessa. Ne voivat näkyä röntgenkuvassa ja jo aiemmin tietokone- tai magneettikuvauksessa. Pidemmällä edetessään sairaudessa syntyy luusiltoja nikamien välille ja lopuksi röntgenkuvassa voi näkyä bambua muistuttava täysin luutunut ns. bamburanka.

Joskus myös tavallisimmat laboratoriokokeet on syytä katsoa. Selkärankareumassa voivat tulehduskokeet kuten esim. lasko ja CRP olla koholla. Ne voivat olla kuitenkin myös täysin normaalit.

Tautiin ei tunnetta parantavaa hoitoa tai ennaltaehkäisyä. Oireita voidaan lievittää lääkkeillä ja fysioterapialla. Oma aktiivisuus ja harjoittelu mahdollistavat useimmiten toimintakyvyn pitämisen kohtuullisen hyvänä sairaudesta huolimatta. . Kun sairaus pyrkii jäykistämään selkärankaa etukumaraan, niin ryhdin ja liikkuvuuden, varsinkin rangan ojennuksen harjoituksilla on olennainen merkitys.



Piriformis syndroomaa nähdään harvoin leikkauksessa

Hyvin harvoin saattaa hermo jäädä puristukseen pakaran piriformislihaksen kahden osan väliin, jolloin oireina esiintyy iskiastyyppisiä kipuja. Hermopuristusta lanneselän alueella ja pakaralihaksessa voi yrittää erottaa toisistaan hermoratatutkimuksella.

Fysikaalisella hoidolla pyritään piriformilihaksen rentouttamiseen. Kortisonipistoksia voidaan kokeilla ja yksittäistapauksissa on hermon kirurgista vapauttamista käytetty.



Lihasten heikkous on korjattava vika

Jos selkä- ja vatsalihakset ovat kovin heikot, siitä voi aiheutua oireita. Vaivat eivät välttämättä tunnu keskellä selkää vaan kipu kyljessä voi olla pahin vaiva. Lihasperäiset vaivat voivat tulla helpommin esiin pitkäkasvuisilla. Lihasvoimia voi testata fysioterapeutin vastaanotolla.

Hoitotoimenpiteenä on luonnollisesti lihasvoimien vahvistaminen. Mikäli voimat ja liikelaajuudet on testattu, on helpompi laatia ohjelma, jonka avulla pyritään parantamaan heikoimman osan suorituskykyä. Jos aletaan harjoitella ilman tutkimuksia, voi käydä niin, että heikoimman osan harjoittaminen jää vähäisemmäksi, koska sen käyttö sujuu huonoiten.



Etäispesäkkeet, syövän jälkeen herkemmin tutkimuksiin

Joskus lannerankaan, kuten muuallekin rangan alueelle, voi tulla syövän etäispesäkkeitä. Tavallisimmin niitä lähettävät eturauhasen ja rinnan kasvaimet. Oireena on paikallinen kipu.

Diagnoosi selviää yleensä röntgenkuvauksessa. Jos ihmisellä on hoidettu jokin pahanlaatuinen kasvain, rangan kiputilat kannattaa tutkia tavallista nopeammin.

Selkäkivun takana on yleensä jokin muu syy kuin kasvain. Tietysti jos syövän ajatus kaivaa mieltä pitkäaikaisessa selkäkivussa, niin lääkärin kanssa kannattaa keskustella kuvantamisen järkevyydestä jotta mieltä painavasta asiasta olisi mahdollista päästä eroon.

Välilevyn tulehdus syntyy useimmiten leikkauksen jälkeen

Joskus välilevy voi tulehtua. Aiheuttajana on yleensä bakteeri. Aikuisilla tulehdus alkaa useimmiten leikkauksen tai muun välilevyyn kohdistuneen toimenpiteen jälkeen.
Oireina ovat yleiset tulehdusoireet kuten lämmön nousu, kipu ja yleiskunnon huononeminen. Joskus kipu selässä ei ole erityisen voimakasta ja varsinkin lapsilla voi oirekuva olla epämääräinen.

Diagnoosi varmistuu laboratoriotutkimuksin ja magneettikuvauksella. Hoitona käytetään antibioottihoitoa.



Osteoporoosi on kipeä vasta, kun murtuu

Kalkkikato ei yleensä aiheuta oireita ennen kuin ranka on niin heikko, että nikamat murtuvat pienessäkin vammassa tai kokonaan ilman vammaa. Tällöin selkä kipeytyy voimakkaasti ja myös rangan ryhtivirhettä voi ilmaantua.

Osteoporoosin riskiryhmään kuuluvat naiset, joiden kuukautiset ovat jääneet aikaisin pois eikä heille ei ole aloitettu hormonikorvaushoitoa. Riski on myöskin henkilöillä, joiden lähisukulaisilla on ollut murtumia osteoporoosin vuoksi, alipainoiset, runsaasti alkoholi ja tupakkaa käyttävät, maitotuotteita käyttämättömät, reumaatikot ja kortisonihoitoa saavat.

Murtuman diagnoosi varmistuu röntgenkuvauksella. Hoidossa yleensä murtuma luutuu itsestään. Liikkua voi kivun rajoissa. Kalkkikato voidaan todeta ennen murtumien syntymistä luuston tiheysmittauksilla. Osteoporoosiin kannattaa etsiä sopiva ehkäisevä lääkehoito mieluummin jo ennen murtuman ilmaantumista.



Häntäluun kipu on joskus hankala hoidettava

Joskus häntäluu kipeytyy voimakkaasti vamman seurauksena. Tätä esiintyy jostain syytä enemmän naisilla. Kun aluetta tutkitaan ja kuvataan, niin poikkeavaa ei yleensä löydy kipua lukuun ottamatta.

Vaiva on kiusallinen, koska se voi olla joskus pitkäkestoinen. Hyviä hoitokeinoja ei ole tarjolla. Syvälämpöhoitoja voi kokeilla. Kiputulehduslääkkeitä tai kortisonipistoksia voi käyttää.



Rötgenkuvissa näkyvät selän rappeutumamuutokset ja luonnon valuviat, kulumaa tulee kaikille

Usein selän röntgenkuvauksessa nähdään eriasteisia rappeutumamuutoksia ja erilaisia poikkeavuuksia. Ihmisellä voi olla neljä tai kuusi lannenikamaa tavallisen viiden asemasta. Alin nikama voi olla poikkihaarakkeista kasvanut kiinni lantioon, nikamien takakaari voi olla jäänyt avoimeksi jne.

Näillä ei useimmiten ole suurempaa merkitystä selkävaivojen synnyssä. Tällaisia muutoksia löytyy runsaasti myös ihmisiltä, joilla ei ikinä ole ollut selkävaivoja. Nikaman kaaren höltymä ja siirtymä on merkittävä muutos selkäkivun kannalta, muiden merkitys on epäselvempi.

Rangan röntgenkuvissa näkyvät rappeutumamuutokset ovat ikään liittyvä ilmiö, joita voi tulla kaikille iän mukana. Niilläkään ei välttämättä ole mitään tekemistä sen hetkisen kiputilan kanssa. Runsaammat rappeutumamuutokset jäykistävät iän mukana rankaa.



Munuaistaudit ja selkäkipu

Selkäkipu ei ole munuaissairauden tyypillinen oire. Suuri osa munuaistaudeista ei anna kipuja ja selkäkipu johtuu useimmiten muista kuin munuaisen ongelmista. Virtsakivitauti voi aiheuttaa äkillisiä voimakkaita, toistuvia kipukohtauksia kun virtsakivi jumiutuu virtsajohtimeen. Kipu voi tuntua selässä, kyljessä ja alavatsalla. Se voi säteillä niin että tarkkaa kipualuetta on hankala sanoa. Jos virtsakivi on kiilautunut, niin yleensä virtsassa on löydettävissä verta ainakin laboratoriossa.

Peräpukamat leikkauksella viimeistään kuntoon

Peräaukon kipujen tavallisin aiheuttaja ovat peräpukamat. Myös peräaukon halkeama, tulehdukset, peräsuolen esiinluiskahdus ja kasvaimet voivat aiheuttaa kipuoiretta. Diagnoosi perustuu lääkärin tutkimukseen ja tähystykseen sekä tarvittaessa varjoainekuvaukseen.

Peräpukamia voi hautoa istumakylvyssä useamman kerran päivässä. Jos istuminen on kivuliasta voi käyttää lasten uimarengasta osittain täytettynä istumisen apuna. Reseptivapaita peräpukamasalvoja ja peräpuikkoja voi käyttää lyhytaikaisesti.Peräpukamista kärsivän kannattaa pitää uloste pehmeänä ja pyyhkimisessä noudattaa varovaisuutta. Paperin voi kostuttaa ennen pyyhkimistä ja käyttää mahdollisimman pehmeää paperia. Tarvittaessa voi käyttää paperia, johon on laitettu esimerkiksi perusrasvaa. Kivuliasta aluetta ei saa raapia.


Selkäkipu, mahdollisen vaaran merkkejä

Selkäkipu, johon liittyy alaraajan etenevä halvausoire, virtsan tai ulosteen pidätysvaikeutta.
Selkäkipu, johon liittyy poikkeuksellinen istuma-alueen tunnon heikkeneminen.
Selkäkipu, johon liittyy molempien alaraajojen heikkous tai halvausoire.
Leikkauksen jälkeen selkäkivun paheneminen ja lämmön nousu.
Selkä- ja vatsakipu missä vatsassa poikkeuksellista sykkimisen tunnetta.
Voimakas selkäkipu kaatumisen tai muun suoran selkävamman jälkeen.

Lääkärissä käynti tarpeen

Selkäkipu, johon liittyy jalkaan säteilevää kipuoiretta.
Pitkittynyt selkäkipu, johon liittyy kävelykyvyn huononemista.
Selkäkipu, johon liittyy yleiskunnon huononemista tai painon lasku.
Selkäkipu, johon liittyy lämpöilyä.
Selkäkipu, joka liittyy vatsakipuun.
Selkäkipu, joka ei vähene levon myötä.
Selkäkipu, jos aiemmin on ollut pahanlaatuisia kasvaimia.
Pitkittynyt selkäkipu nuorella ihmisellä.
Selkäkipu, johon eivät käsikauppalääkket auta riittävästi.
Selkäkipu, joka ei anna nukkua.

Yleensä voi hoitaa itse

Lyhyet ohimenevät selkäkivut.
Selän väliaikainen kipeytyminen poikkeuksellisen rasituksen jälkeen.
Selän heikkous.

Lisätietoa selkäkivuista:

Jumppavideoita selkävaivoissa, Kunto.net.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli selkäkivusta.
Käypähoito suositus alaselän sairauksista.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli liikunnasta alaselän vaivoissa.
Wikipedian artikkeli noidannuolesta.
Therapia Fennica äkillisen selkäkivun hoidosta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli iskiaksesta.
Wikipedian artikkeli välilevytyrästä.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli ydinkanavan ahtaudesta.
Therapia Fennica pitkittyneen selkäkivun hoidosta.
Rangan ja rappeutuman anatomiasta.
Mikä nukkuma-asento olisi paras niska- ja selkävaivojen kannalta.
Rangan rappeutumasta.
About.comin englanninkieliset sivut selkäleikkausten tyypeistä.
Understandspinesurgery.comin englanninkieliset sivut. Kolmiulotteisia esityksiä selkävaivoista ja rangan leikkauksista.
Emedicinen englanninkielinen esitys piriformis syndroomasta.
Therapia Fennica selkärankareumasta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli selän ryhtivioista.
Wikipedian artikkeli välilevyn tulehduksesta.
Osteoporoosiliiton sivut osteoporoosista.
Emedicinen englanninkielinen esitys selän etäispesäkkeistä.
Cleveland Clinicin englanninkieliset sivut häntäluun kiputilasta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli peräpukamista.
Unilabsin artikkeli magneettikuvauksesta.
Selkäcenterin sivut selkälihasten kuntoutuksesta.