Olkakipu

Hyvä kunto on tärkeää kaikille ja harjoittelun voi aloittaa kotonakin. Kunto.net on koonnut eri tilanteisiin sopivia ilmaisia harjoitteluvideoita tavallisille ihmisille.


Olkapään kivussa ovat jänteet kovilla

Olkapää on ihmisen liikkuvin nivel. Nivelontelo on laaja, nivelkapseli väljä sekä lapaluussa oleva nivelkuoppa pieni ja laakea verrattuna olkaluun päähän. Seurauksena nivelliikkeet ovat laajat. Tämä aiheuttaa olkapäänivelen huonon tukevuuden, ympäristökudosten helpon vaurioituvuuden ja tämän seurauksena voi syntyä olkapääkipu.




Kiertäjäkalvosimen repeämä ja tulehdus, olkapään heikko kohta

Olkanivel muodostuu pallomaisesta olkaluun päästä ja lapaluun laakeasta nivelkuopasta. Kuoppa on matala, ja vain pieni osa palloa on kosketuksessa sen kanssa kerralla. Tämä mahdollistaa käsivarren vapaan liikkeen moneen suuntaan, mutta nivel ei ole kovin tukeva ja vaatii hyvää ja koordinoitua toiminnasta vastaavien lihasten toimintaa. Olan ja hartiarenkaan toimintaan osallistuu myös solis- ja lapaluun välinen nivel, lapaluun ja rintakehän välinen toiminnallinen nivel sekä solisluun ja rintalastan välinen nivel.

Kaikissa näissä osissa sekä niihin liittyvissä lihaksissa ja jänteissä tarvitaan hyvää ja koordinoitua toimintaa jotta saadaan aikaan kivuttomat liikkeet yläraajoihin.

Olkapään rakennetta, joka useimmiten on vaivojen takana, kutsutaan kiertäjäkalvosimeksi eli rotator cuffiksi. Sillä tarkoitetaan olkavartta sivulle nostavien ja kiertävien lihasten jänteitä. Se sijaitsee olkaluun pään ja lapaluun olkalisäkkeen eli acromionin välillä. Olkalisäke muodostaa yhdessä siihen kiinnittyvien nivelsiteiden kanssa eräänlaisin katon jonka alla on nestetäytteinen limapussi, eli bursa, Se mahdollistaa helpon liukumisen luu-, lihas- ja jännerakenteiden välillä. Pussin alla on olkaseudun lihasryhmän ja jänteiden muodostamaa kokonaisuus, jota kutsutaan kiertäjäkalvosimeksi.

Painovoima rasittaa jänteitä kun käsi roikkuu vapaana. Jänteet joutuvat kättä sivukautta ylös nostettaessa vaakatasossa hankaukseen luisen räystään alla. Hankauskohdassa jänteiden verenkierto on huonoa, ja ne usein rappeutuvat iän mukana. Tästä ei onneksi aina välttämättä aiheudu olan vaivoja, kuten ei röntgenkuvissa näkyvistä jänteiden kalkkeutumistakaan.

Kiertäjäkalvosin alkaa rappeutua kauan ennen kuin olkapäässä tuntuu mitään oireita. Viimeistään viisikymmenisinä on ihmisillä usein jänteiden ohenemista, myöhemmin jotkut pienet repeämät niissä eivät ole epätavallisia. Ikääntymiseen myötä hartioiden asento muuttuu enemmän tai vähemmän eteenpäin lysähtäneeksi. Tällöin kiertäjäkalvosin jää helpommin puristukseen tai siihen kohdistuu enemmän hankausta kun käsi nostetaan eteenpäin tai sivulle. Huono asento olkien kannalta voi nopeuttaa jänteiden rappeutumista ja sen seurauksen myös repeytymiä syntyy helpommin.

Olkavaivojen vaikeusasteet vaihtelevat lievästä tulehduksesta tai lihasten rasituksesta, jotka paranevat ilman hoitoa muutamassa päivässä, aina jänteiden täydelliseen repeämään, joka vaatii kirurgista korjausta. Useimmat olkakivut johtuvat jänteiden ongelmista. Tavallisesti syynä voi olla jänteiden rappeutuma tai kalkkeutumat. Myös limapussin tulehdus voi antaa hyvin samanlaisia oireita kuin jännevaivat.

Käden nosto sivulle vaatii tarkkaa, tasapainoista ja yhteen sovitettua toimintaa kaikkien osallistujien osalta ja jopa pieni häiriö lihasten toiminnassa tai nivelten liikkeissä saattaa häiritä sujuvaa liikettä ja antaa rasitusta tai ärsytystä jänteille. Myös ulkopuoliset rasitustekijät voi saada aikaan samanlaista ongelmaa. Sitä voi syntyä, jos on liiallista rasitusta normaalisti toimiviin rakenteisiin, normaalia rasitusta jo valmiiksi vaurioituneeseen olkaan tai normaalia rasitusta normaaliin mutta valmistautumattomaan olkapäähän.

Jännetulehdus alkaa yleensä lähellä aluetta, jossa jänteet kiinnittyvät luuhun. Verenkierto on täällä huono, ja pienikin ärsytys tai trauma voi kestää kauan parantua. Tämä voi pitkittyessä aiheuttaa lisää ärsytystä ja jotkut jännesäikeet voivat tuhoutua. Toistuva päivittäinen käyttö ja vääränlainen rasitus aiheuttavat painetta jänteisiin, ja ne voivat turvota tai kalkkeutua. Alussa voi olla että mitään kipuja tai muita oireita ei ilmaannu. Jänteiden paksuuntuminen lisää paineita kiertäjäkalvosimeen ja tätä kautta voi olla seurauksen noidankehä. Yhdessä jänteiden kanssa myös niiden kanssa yhteydessä oleva limapussi voi ärsyyntyä, ja limapussin tulehdus eli bursiitti voi edelleen antaa lisää ärsytystä.

Lepo tai hoito voi pysäyttää prosessin ja tulehdus voi rauhoittua. Jos tilanne jatkuu niin jänne voi edelleen paksuuntua johtuen lisääntyvästä rappeutumasta, pienistä repeämistä, kalkkeutumista tai limapussin turpoamisesta. Kaikki nämä tekijät voivat pahentaa tilannetta, sillä mikä tahansa syy, joka antaa jänteiden liikkeeseen lisähankausta, kiihdyttää entisestään noidankehää.

Kipu on yleensä ensimmäinen oire kiertäjäkalvosimen jännetulehduksesta. Se voi tuntua syvänä särkynä hartiaseudussa tai olkavarren ulkosyrjällä. Kipu voi olla vaikeampaa yöllä kuin päivällä. Yleensä tuntuu myös koetellessa aristusta ärtyneellä alueella. Kipu lisääntyy tyypillisesti vähitellen ja pahenee, kun olkavartta nostetaan sivulle. Kipuun voi liittyä olkapään liikkeiden rajoittumista. Varsinkin sivulle nosto on usein rajoittunut. Liikkeet vaakatason yläpuolella voivat olla mahdottomia ja esimerkiksi tennis, uinti, katon maalaus tai esineiden nosto ylähyllyiltä ei välttämättä onnistu.

Onnettomuudessa voi täysin rappeutumatonkin kiertäjäkalvosin repeytyä. Vammoja syntyy sitä helpommin, mitä heikompi jänne sekä mitä suurempi voima kohdistuu jänteisiin. Jos jänteet repeävät täysin, olkapään kipu on yleensä voimakas. Tällöin käden kannattaminen sivulla on mahdotonta ja ihminen tarvitsee leikkaushoitoa.

Kun kiertäjäkalvosin on rappeutuman heikentämä, voi pienikin vamma tai rasitus helposti aiheuttaa osittaisen tai täydellisen jännerepeämän. Alue missä tämä tapahtuu, on yleensä acromionin ja olkaluun välissä oleva kiertäjäkalvosimen etuosa.

Aiheuttava vamma tai rasitus voi olla hyvinkin vähäinen. Jännerepeämä voi sattua jonkin ruumiillisen työn, urheilun tai muun käsien kohoasentoa vaativan toiminnan yhteydessä. Joskus ei ole ollut mitään erityistä rasitusta tai vammaa ennen repeämää. Oireena on yleensä äkkinäinen, vaikea, repivä kipu jonka jälkeen voi seurata jakso ilman kipuja. Usein kipu sitten palaa vähitellen kestäen muutamia päiviä tai viikkoja.

Useimmiten repeämät ovat osittaisia. Olkapääkipua ilmaantuu tällöin kipua vaakatasossa, kun käsi viedään sivukautta ylös. Tyypillisessä tapauksessa se on pahempi, jos henkilö nostaa kättä kämmen ylöspäin. Usein myös kättä etukautta ylös viedessä loppunosto on kivuliasta.

Tutkittaessa havaitaan arkuutta olan ulkosivulla luisen räystään alapuolella. Jänteiden ärtyneisyyttä testataan nostamalla käsi suorana sivulle. Sitten sitä kierretään ulospäin kyynärpää koukistettuna vastusta vastaan. Näin usein saadaan olan kipuja aikaan.

Samantapaisia oireita voi olla myös tilanteissa, joissa kiertäjäkalvosimen jänteet tai olkaseudun limapussit tulehtuvat. Näitä tiloja on usein mahdotonta varmuudella erottaa toisistaan pelkästään lääkärin tutkimuksen perusteella. Usein sillä ei ole niin suurta merkitystäkään, koska hoito on kaikissa näissä vaivoissa samantapaista.

Joskus kiertäjäkalvosimen jänteessä olevan kalkin puhkeaminen ulos jänteestä voi aikaansaada erittäin voimakkaan olkapääkivun. Tällöin jänteen aiemmin näkynyt kalkkeutuma voi häipyä tai tulla röntgenkuvassa epätarkemmaksi. Hoitona voidaan kokeilla kortisonipistoksia ja riittävän vahvoja kipulääkkeitä.

Olkapäävaivojen tutkimuksessa tärkeätä on potilaan huolellinen haastattelu. Tarvittaessa voidaan röntgentutkimuksella kuvantaa luuosia. Valitettavan usein tämä ei tuo merkittävää apua diagnoosissa, koska olkasäryn syynä ovat harvoin luustomuutokset.

Ultraäänitutkimus on asiaan perehtyneen röntgenlääkärin käsissä joskus enemmän tietoa antava. Siinä voidaan nähdä olkaseudun tulehtuneet limapussit, repeytyneet jänteet ja hauislihaksen pitkän pään liikkuminen pois paikoiltaan. Joskus joudutaan turvautumaan nivelen varjoainetutkimukseen, jolla löydetään jäätynyt olkanivel sekä usein myös kiertäjäkalvosimen repeämät. Magneettitutkimus on tällä hetkellä paras tutkimusmenetelmä olkavaivoja selvitellessä.

Usein kortisonipistokset ovat olan kiputiloissa tehokkaista. Ne saattavat rauhoittaa kivuliaankin tilanteen nopeasti. Tärkeää on vaivan aiheuttavan rakenteen tunnistaminen, jotta pistos voidaan suunnata oikeaan paikkaan. Tarkimmin se käy, jos pistos tehdään ultraääniohjauksessa.

Vaikeimmissa tilanteissa voidaan joutua harkitsemaan leikkaushoitoa. Repeytyneet jänteet pyritään korjaamaan, tekemään lisää tilaa kiertäjäkalvosimelle tai kiinnittämään huonosti paikallaan pysyvä hauislihaksen pitkän pään jänne.

Täydellinen repeämä pitäisi leikata muutaman kuukauden kuluessa, viimeistään puolessa vuodessa, koska se pyrkii ajan kuluessa suurenemaan ja jänteet surkastumaan, arpeutumaan ja vetäytymään kauemmaksi toisistaan jolloin leikkaus on entistä vaikempi, ompeleet pitävät huonommin ja tulokset ovat vastaavasti huonompia. Jännesiirrettä joudutaan käyttämään useammin ja käsi voidaan joutua leikkauksen jälkeen pitämään lastoitettuna sivulle viikkojen ajan jotta parannettaisiin korjauksen pidon todennäköisyyttä. Ikä sinänsä ei ole este leikkaukselle jos se on tarpeen. 2-3 kuukauden sisällä leikattujen repeämien hoitotulokset ovat hyviä.

Itsehoitona olkapääkivun rauhoittamiseen voi reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä käyttää muutaman päivän kuurina. Samoin reseptivapaita salvoja on hyvä hieroa olan seutuun. Kylmähoito usean kerran päivässä yleensä rauhoittaa ärtyneisyyttä.

Kipuvaiheessa ei ole hyväksi kantaa mitään kipeällä kädellä. Muutakin rasitusta pitäisi välttää. Varsinkin käden kohoasennot ja sivunosto vaakatasoon ovat sopimattomia. Yöllä kannattaisi välttää nukkumista kipeän olan päällä. Muutaman päivän lepo on hyvä kivuliaassa vaiheessa. Olkapää pitää kuitenkin olla liikkeestä, muuten se jäykistyy nopeasti.

Kivuliaimmassakin vaiheessa kättä voi roikottaa reunan yli maatessa korkealla sängyllä tai nojatessa etukumarassa pöydän päällä. Tässä asennossa voi kättä varovasti pyöritellä ja samalla antaa painovoiman vetää kättä alaspäin. Jos tämä tuntuu hyvältä, käteen voi ottaa lisäpainoksi silitysraudan tai vastaavan esineen.

Olan liikelaajuuksia voi pitää yllä myös nostamalla terveellä kädellä kipeää kättä etukautta ylös. Sivulle nostoa ei kannata tehdä, jos se on kivuliasta. Kättä voi myös kävelyttää sormilla seinää pitkin ylös. Yleensä olkapää pitää liikkeestä, joten pitkiä paikallaan lepuutuksia ei käytetä kuin murtumien hoidossa. Kuitenkaan olkaa ei saisi liikuttaa kipuja vastaan.

Kun olkapään särky lievittyy, voi itse alkaa voimistella. Olan etukautta nosto on yleensä turvallinen suunta. Sivulle nostoa ei kannata harjoitella ennen kuin sitä kohtuudella sietää.

Töissä on hyvä välttää työskentelyä kädet koholla. Myös kirjoituspöydän ääressä tehtävissä töissä kannattaa pitää kyynärpäät mahdollisimman lähellä vartaloa. Mitä korkeammalla sivulla olkavarret ovat, sitä enemmän kiertäjäkalvosimeen tulee ärsytystä.

Olan jänteisiin voi jäädä rasitusherkkyyttä, jota ei millään hoitotoimenpiteillä ole mahdollista saada korjattua. Tällöin olkaniveliin kohdistettava rasitus on pidettävä siedettävissä puitteissa. Kuntosaliharjoittelua voi kokeilla hitaasti harjoituksia tehostaen, jotta ihminen kehittäisi mahdollisimman hyvän rasituskestävyyden.



Limapussin tulehdus

Kiertäjäkalvosimen ja lapaluun olkalisäkkeen välissä on jänteiden liukumista helpottamaan normaalistikin limapussi. Se voi joskus ärtyä ja tulehtua aiheuttaen olan kipua ja särkyä. Tällöin puhutaan olan limapussin tulehduksesta eli subakromiaali bursiitista. Tauti voi alkaa voimakkainkin olkapään kipuoirein. Käden sivunosto on yleensä kivun vuoksi rajoittunut vaikka autettuna se onnistuukin. Olassa voi olla etu- tai sivupuolella turvotusta ja arkuus voi olla voimakasta.

Limapussin tulehdus kuten kiertäjäkalvosinongelmatkin voivat vaivata eniten yöllä. Olan kipu yöllä selittyy sillä, että kun päivällä pystyasennossa painovoima vetää kivuliaita rakenteita erilleen, niin yöllä ne painuvat toisiaan vasten aiheuttaen siten enemmän ärsytystä ja kipua. Yöllä voikin asettaa kivuliaan käden jalkojen väliin ja yrittää saada sen jälkeen hieman rankaa suoristamalla pientä vetoa aikaan olkaan.

Hoitona voidaan käyttää kylmällä hautomista vähintään 15 minuuttia kerralla ja käsikaupan tulehduskipulääkkeitä. Kohotyöt ja muu olan rasitus kannattaa siirtää tuonnemmaksi. Lääkäri voi pistää kortisonia. Joskus pitkittyneissä tilanteissä leikkauksessa ongelman syyksi voi paljastua limapussi jolloin vaivan aiheuttaja voidaan poistaa.



Akromioklavikulaarinivelen vaivat tulevat joskus vamman jälkeen

Myös solis- ja lapaluun välinen ns. akromioklavikulaarinivel voi aiheuttaa kipuja. Tällöin kipuoire saattaa tulla esiin, kun kättä viedään vastakkaiselle olkapäälle. Tyypillisimmillään kättä sivukautta ylös vietäessä kipuoire on vaakatason yläpuolella eli ylempänä kuin kiertäjäkalvosimen vaivoissa. Jos on kyse tämän nivelen vaivoista, se on yleensä tunnustellessa arka.

Monenlaiset vammat tällä alueella voivat aiheuttaa kipuja. Lievemmät vammat kuten pienet ylirasitusvaivat, lihasvenähdykset ja -revähdykset rauhoittuvat yleensä muutamassa päivässä. Murtumat vaativat asianmukaisen hoidon luutumisen varmistamiseksi. Niiden yhteydessä voidaan huomata alueen muodon muuttumista ja luonnollisesti tällöin kipu on vamman jälkeen merkittävää.

Nivelsiteet voivat revetä nivelen ympäriltä vamman yhteydessä. Jos repeämä on täydellinen, solisluun pää kohoaa ylöspäin. Tämä on helppo huomata, kun verrattaan tilannetta toisen puolen olkaan. Yleensä olkapään toimintakyky säilyy kuitenkin tyydyttävänä, joten sen kummempia hoitotoimenpiteitä ei välttämättä tarvita. Jos olkapään toiminta häiriintyy merkittävästi, leikkausta voidaan harkita.

Akuutissa vaiheessa reseptivapaita kipulääkkeitä voidaan käyttää muutaman päivän ajan. Lepo ja kylmä pakkauksella hautominen useamman kerran päivässä 20 minuutin ajan voi olla hyödyllistä. Tuoreessa kipuvaiheessa, kannattaa välttää raskaampia kantamuksia ja muuta olan rasitusta. Jos ongelma häiritsee toimintaa pidempään, on hyvä asia kerran selvittää kunnolla ja käydä läpi hoitovaihtoehdot.

Hauislihaksen pitkän pään vaivat, Kippari-Kallen hauis

Hauislihaksen jänteet rappeutuvat samaan tapaan iän mukana kuin kiertäjäkalvosimenkin rakenteet. Kalkkeutumat eivät ole niin yleisiä, mutta repeämiä syntyy yhtä helposti. Joskus hauislihaksen pitkän osan jänne olkanivelen etupuolella ärtyy tai ei pysy paikallaan. Tällöin on kipua olkapään etupuolella. Se lisääntyy kyynärpäätä koukistettaessa vastusta vasten. Kun jänne liikkuu pois paikaltaan, voi kuulua myös napsumista.

Hauislihaksen pitkän pään jänne saattaa myös repeytyä. Näin käy helposti iäkkäämmillä ihmisillä. Tällöin olkavarteen muodostuu ns. Kippari-Kallen lihas eli hauiksen selvästi erottuva pullistuma lihaksen vetäytyessä kasaan. Vaiva ei yleensä vaadi leikkaushoitoa, koska toimintakyky ei merkittävästi huonone.

Muut olkaseudun lihakset pystyvät riittävän hyvin suorittamaan katkenneenkin lihaksen osan tehtävät.



Jäätynyt olkanivel on pitkäaikainen vaiva

Adhesiivinen kapsuliitti eli jäätynyt olkanivel on omituinen vaiva. Olkanivelen kapselin tilavuus alkaa pienentyä, ja olkapää ensin kipeytyy voimakkaasti sekä jäykistyy. Vaiva on pitkäaikainen ja kestää yleensä vuoden verran, yli kaksi vuotta, jos ihmisellä on sokeritauti. Noin 15 % prosentilla sairastuneista vaiva ilmenee ensin toisessa olkanivelessä ja sen rauhoituttua sairastuu toinen olka.

Tarkkaa syytä sairauteen ei tunneta, mutta joskus vamma voi luultavasti olla laukaisevana tekijänä. On ajateltu, että kyseessä voi olla autoimmuunisairaus joka jostain syystä hyökkää omaa nivelkapselia vastaan. Vaivan kuluessa kapselista tulee paksu ja tiukka, nivelnesteen määrä pienenee ja nivelen voitelu kärsii. Sen seurauksen liikkeistä tulee vaikeita ja kivuliaita. Riskitekijöitä voivat olla sokeritauti, aivohalvaus, reumasairaudet ja vaikeat keuhko- ja sydänsairaudet.

Vaivassa voi erottaa kolme eri vaihetta. Se alkaa tavallisesti ilman selvempää laukaiseva tekijää tai syytä. Alussa olka on erittäin kivulias, ja jonkin ajan kuluttua liikkeet alkavat vähitellen rajoittua, nivelen sanotaan jäätyvän. Kipu on yleensä pahempi öisin ja kylmällä säällä. Se on lähes jatkuvaa ja pienetkin äkilliset liikkeet voivat olla erittäin tuskallisia.

Tutkittaessa havaitaan olka alkuvaiheessa hyvin kipeäksi. Tällöin voi diagnoosiin pääseminen olla hankalaa, koska tilanne voi muistuttaa kiertäjäkalvosimen vaivoja. Kun jäykkyys myöhemmin tulee mukaan, diagnoosiin voi olla helpompi päästä.

Kun jäykkyys alkaa, olan kierto ulospäin on yleensä ensimmäinen suunta mihin liike rajoittuu. Kun kipu pahenee, niin liikelaajuus pienenee edelleen. Tämä vaihe useimmiten kestää viikoista kuukausiin.

Toisessa vaiheessa kipu yleensä vähenee, mutta jäykkyys jatkuu edelleen. Jos rajoitus on vaikea, jopa pienten päivittäisten tehtävien suorittaminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Tämä jäätynyt vaihe kestää yleensä kuukausia.

Kolmannessa vaiheessa palautuvat liikelaajuudet hitaasti. Vaiva paranee useimmiten lähes jälkiä jättämättä. Tähän voi kuitenkin kulua pitkä aika, pahimmillaan jopa 2-3 vuotta. Joskus vaiva voi rauhoittua merkittävästi nopeammin muta yleensä kesto on parhaimmillaankin useita kuukausia.

Oikeaan diagnoosiin kannattaa pyrkiä mahdollisimman varhain taudin pitkän keston vuoksi. Se onnistuu useimmiten olkanivelen varjoainetutkimuksella, jos pelkän kliinisen kuvan perusteella ei pystytä saamaan riittävää varmuutta asiasta.

Jäätyneessä olkanivelessä kannattaa alkuvaiheessa välttää fysikaalisia hoitoja, lukuun ottamatta kylmää, koska olkapään kipu saattaa niistä pahentua. Siinä vaiheessa kun jäykkyys alkaa vähentyä, hoitojakso voi liikelaajuuden lisäämiseksi olla paikallaan. Tärkeää on itse pitää liikelaajuudet auki niissä rajoissa kuin se vain on mahdollista.

Jos jäykkyys aiheuttaa suurta toiminnallista haittaa, voidaan harkita liikelaajuuksien vapauttamista nukutuksessa. Tämänkin toimenpiteen jälkeen on aktiivisesti huolehdittava liikelaajuuksien ylläpidosta, voimistelemalla olkaa mieluummin ohjatusti.



Nivelrikko ja niveltulehdus

Olkapäähän kivun takana voi olla nivelrikko tai niveltulehdus. Nivelrikko, rappeutuma eli artroosi on yleinen, mutta myös reumaattisen sairauden aiheuttama tulehdus on mahdollinen. Olkapää ei kuitenkaan ole yleensä ensimmäinen ja ainoa nivel missä reuma ilmenee.

Vuosien kuluessa nivelten rustopinta kaikkialla rappeutuu tai kuluu. Kun tauti etenee, ohenee rusto edelleen ja jos se kuluu kokonaan pois, paljastuu esiin paljas luupinta. Tämän seurauksena nivelen aiemmin liukkaiden pintojen liukumisominaisuudet huononevat, liike huononee ja tulee kivuliaaksi. Usein nivelrikolle altistaa joku aiempi vamma, kuten olkaseudun murtuma tai sijoiltaan meno. Nivelrikon katsotaan kulkevan myös suvuittain.

Nivelrikon oireet yleensä alkavat kivulla fyysisessä rasituksessa tai olan liikkeissä, joskus voi myös olla turvotusta havaittavissa. Myös rasituksen jälkeen tai jopa yöllä voi olla kipuja. On tavallista että olassa on jonkin verran jäykkyyttä liikkeissä ja lisäksi voi liikkeissä kuulua rutinaa tai muita ääniä. Myöhemmin myös olan liikelaajuudet rajoittuvat. Reumaattisissa sairauksissa on yleensä aina oireita ja muutoksia myös muissa nivelissä.

Tyypillinen sairaushistoria, lääkärin tutkimus ja olkapään röntgenkuvaus riittävät yleensä nivelrikko-diagnoosin tekemiseen. Joskus tarvitaan lisätestejä ja kuvantamista jos on tarpeen sulkea muita mahdollisia ongelmia pois. Reumaattisia sairauksia epäiltäessä muiden nivelten tilanne ja laboratoriotutkimukset selventävät tilannetta.

Itsehoitona voidaan käyttää reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä tulehduksen ja kivun lievittämiseksi. Akuutissa vaiheessa kylmällä hautelu voi auttaa, myöhemmin lämpö voi lievittää oireita paremmin. Fyysinen aktiivisuus ja ärtyneen raajan käyttö olisi rajoitettava sopivalle tasolle. Akuutissa tilanteessa muutaman päivän täydellinen lepuutus saattaa olla tarpeen. Olisi kuitenkin tärkeää tehdä harjoituksia, joilla pidetään liikelaajuuksia auki, niin ettei olkapää jäykisty. Jos tämä on vaikeaa ilman ohjaajaa, fysioterapeutti voi auttaa.

Jos reseptivapaat lääkkeet eivät riitä, voi lääkäri määrätä vahvempaa lääkitystä, ja myös kortisoni-injektioita käytetään. Jos tämäkään ei auta tarpeeksi, on myös kirurgisia hoitoja olemassa. Näitä ovat mm. puhdistusleikkaukset, tilaa tekevät leikkaukset ja tekonivelleikkaukset. Niillä voi olla parantavaa vaikutusta elämänlaatuun. Reumaattisten sairauksien hoidossa on perustaudin lääkehoidolla keskeinen asema.



Olkapään sijoiltaan meno, usein yliliikkuvuutta nivelessä

Joillain ihmisillä olkapää voi mennä helposti pois paikoiltaan, jos olkanivelen anatomia sen sallii ja pehmytkudokset joustavat. Vammassa olkanivel voi mennä sijoiltaan keneltä tahansa.

Tällöin olka yleensä menee epänormaaliin asentoon ja olkapään tavanomainen ulkomuoto muuttuu kulmikkaaksi. Käden liikuttelu on rajoittunutta ja kivuliasta. Diagnoosi varmistuu lääkärin tutkimuksella ja röntgenkuvauksella.

Olan paikalleenlaittoa voi yrittää roikottamalla kättä sängyn reunan yli vatsallaan maaten ja rentouttamalla hartia. Usein jonkin ajan kuluttua olka palautuu paikoilleen. Jos näin ei käy, niin lääkärin avulla olka yleensä saadaan sijoilleen.
Joskus olkapäästä voi tulla toistuvien sijoiltaanmenon vuoksi niin helposti paikoiltaan menevä, että sen tukevoittamiseksi tarvitaan leikkaus.



Olkapään vammat

Useimmiten pienet kolhut paranevat itsestään nopeasti. Sijoiltaan menon lisäksi olkapään seudun luut, olkaluu, lapapuu ja solisluu voivat murtua suurempien vammojen yhteydessä. Murtumien havaitsemisessa voi röntgentutkimus olla tarpeen. Ellei murtumaa voida hoitaa levolla ja sidoksella, voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Solis- ja lapaluun välinen nivel voi myös vaurioitua vammassa ja sen nivelsiteet voivat revetä. Usein myös rappeutunut kiertäjäkalvosin tai jo valmiiksi revennyt olan seudun jänne voi helposti kipeytyä tai tulehtua vamman jälkeen. Tällöin voi syntyä tapaturmavakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välille erimielisyyttä siitä onko kyseessä tapaturma, joka pitäisi korvata vakuutuksen perusteella vai sairaus eli rappeutuma jonka seurauksen jänne on sitten pettänyt tilanteessa missä terve jänne kestäisi.

Jänteiden tilaa voidaan arvioida parhaiten magneettitutkimuksella. Jännerepeämät eivät kasva yhteen itsestään mutta kaikkia ei kuitenkaan ole tarpeen leikata. Jos leikkaus on tarpeen, niin yleensä jännevaivat pystytään hoitamaan tähystysleikkauksessa jolloin leikkaushaava on pienempi, se paranee nopeammin ja kuntoutuminen on yleensä nopeampaa. Paraneminen vaatii luonnollisesti tähystyksenkin jälkeen oman aikansa. Riippuen hoidetun vamman luonteesta ja laajuudesta hoitava lääkäri ohjeistaa rasituksen lisäämiseen sopivan aikataulun.

Olkapään kuntoutuksessa on syytä edetä leikkauksen jälkeen, kuten muutenkin, asteittain. Usein asiaan perehtynyt fysioterapeutti voi olla hyvä tukihenkilö sen kuluessa.



Lapaluun siirrotus tulee joskus leikkauksen jälkeen

Lapaluun keskiviivan puoleinen reuna voi nousta koholle, jos sitä rintakehässä kiinni pitävät lihakset halvaantuvat. Näin voi tapahtua, kun rintakehällä kulkeva thoracis longus -hermo vaurioituu esim. leikkauksen, vamman tai tulehduksen takia.

Riskitekijöitä ovat yläraajan suurempi rasitus ja rajut urheilusuoritukset kuten harjoittelu suurilla painoilla. Myös suora ulkopuolinen vamma tai puristus hermon kulkureitillä voi olla edesauttavana tekijänä. Serratus-lihas normaalisti pitää lapaluun kiinni rintakehässä kun kättä nostetaan eteenpäin.

Oireina ilmaantuu yleensä kipuja ja olan heikkoutta. Punnertaessa, nojatessa käsiä seinään vasten tai nostaessa käsiä etukautta ylös vastusta vasten, lavan sisäreunus voi kohota ulospäin toiseen puoleen verrattuna. Ihminen on aina hieman epäsymmetrinen, joten pienillä eroilla ei ole välttämättä merkitystä. Diagnoosi voidaan varmistaa hermoratatutkimuksella.

Hoitona käytetään seurantaa. B-vitamiinikuuria voidaan harkita. Jos toiminnallinen tilanne on kovin huono, voidaan kokeilla lastaa, joka painaa lapaluuta rintakehää vasten. Usein vaiva lievenee alkuvaiheen pahimmasta tilanteesta ja korjaantuu keskimäärin yhdeksän kuukauden aikana. Joskus harvoin myös kirurgista hoitoa voidaan harkita, jos yläraajan optimaalinen toiminta on poikkeuksellisen tärkeää, kuten esimerkiksi huipputason urheilussa. Kuitenkin käden saattaa heikentyä ja kipuja jää pysyvästikin. Tällöin työn rasitus täytyy saattaa tasolle, jonka käsi kohtuudella kestää.



Lapaluun rahina, hoida lakkaamalla kuuntelemasta

Joskus lapaluun liikkeissä tuntuu ja kuuluu rutinaa. Tämä voi johtua luisesta kohoumasta tai limapussin tulehduksesta, joka aiheuttaa karheutta lapaluun liikkuessa pitkin rintakehää.

Oire ei yleensä vaadi hoitotoimenpiteitä. Kirurgista vaivan aiheuttajan poistoa voidaan joskus harvoin harkita.

Muualta säteilevät kivut

Olkapäässä tuntuvat kivut saattavat myös heijastua muualta. Yleisin syy tällöin on kaularangassa, jonka kulumien aiheuttamat ärsytykset saattavat säteillä olan seutuun. Sappivaivat voivat säteillä oikeaan ja sydämen ongelmat vasempaan olkaseutuun. Tällöin täytyy tutkimukset ja hoito kohdistaa varsinaiseen syyhyn eikä syyttää ongelmista viatonta olkapääparkaa.


Olkakipu, mahdollisen vaaran merkkejä

Olkapään sijoiltaan meno.
Olkapään voimakas kipu suoran vamman tai esim. olalle kaatumisen jälkeen.
Vasemman olkapään kipu, joka liittyy rintalastan takaiseen puristavaan kipuun.
Erittäin voimakkaat kivut olkapäässä.

Lääkärissä käynti tarpeen

Pitkittyneet olkapään kiputilat, jotka haittaavat työskentelyä tai muuta elämää.
Paheneva kipu olkapään leikkauksen jälkeen ja lämpöily.
Olkapään merkittävä liikerajoitus.
Lapaluun siirrotus.

Yleensä voi hoitaa itse

Lievät ja ohimenevät olkapään kiputilat.
Rutiseva lapaluu.

Lisätietoa olkakivuista:

Jumppavideoita olkavaivoissa, Kunto.net.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli kipeästä olkapäästä.
Therapia Fennica olkakivuista.
Eorthopod.comin englanninkieliset sivut olan anatomiasta.
Mayo klinikan englanninkieliset sivut kiertäjäkalvosimen vaivoista.
Orthoinfon englanninkieliset sivut kiertäjäkalvosin repeämistä.
Ehealthmd.comin englanninkielinen artikkeli kiertäjäkalvosimen leikkauksista.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli jäätyneestä olkapäästä.
Therapia Fennica olan limapussin tulehduksesta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli olan sijoiltaanmenosta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli siirrottavasta lapaluusta.