keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Pohje- nilkka- ja jalkakipu

Hyvä kunto on tärkeää kaikille ja harjoittelun voi aloittaa kotonakin. Kunto.net on koonnut eri tilanteisiin sopivia ilmaisia harjoitteluvideoita tavallisille ihmisille.
Kun matkakuume iskee niin Lomapallo.com on omatoimimatkailijan paras apu. Voit helposti ja nopeasti vertailla ja löytää parhaat hinnat lennoille ja hotelleille kaikkialle maailmaan.

Jalka kannattaa koko ihmistä läpi elämän

Alaraaja joutuu jatkuvasti kantamaan koko ihmisen painon kun nilkka sekä jalka huolehtivat kontaktista alla olevaan pintaan. Pohkeen tukirakenteen muodostavat kaksi pitkää luuta, kooltaan suurempi sääriluu eli tibia ja sen viereen ulkosyrjälle kiinnittyvä pohjeluu eli fibula. Pohkeessa on voimakkaat lihakset, jotka kiinnittyvät akillesjänteen avulla kantapäähän. Ylemmän nilkkanivelen muodostaa sääri- ja pohjeluun alapäät, joiden välissä on nilkkaluista telaluu eli talus. Jalka on hyvin monimutkainen rakenne. Nilkasta alaspäin lukien on jalassa 26 luuta. Rakenne turvaa liikkumiskyvyn erilaisissa tilanteissa.




Pohjekipu

Lihaskivut


Pohjelihakset voivat kipeytyä liiallisen rasituksen, harjoittelun tai lihasrentoutuksen puutteen johdosta. Valmistautumattomien pohjelihasten äkillinen rasitus tai suora isku voi myös aiheuttaa kipuja. Kova juoksuharjoittelu ylämäkeen on huomattava rasite pohkeille. Lihasten kipeytyminen runsaamman harjoittelun jälkeen on luonnollisesti normaali ilmiö.

Jos rasituskivut ovat niin voimakkaita että hoitotoimia tarvitaan, niin tulokset ovat hyviä ja tulokset saadaan yleensä helposti aikaan. Aluksi on syytä lepuuttaa ärtyneitä lihaksia kunnes arkuus häviää. Tähän voi kulua muutama päivä, viikko tai pari. Kylmäpakkauksien käyttö hautelemalla 15–20 minuutin ajan kipualuetta useamman kerran päivässä alkuvaiheessa, on yleensä avuksi. Myöhemmässä vaiheessa lämpö voi antaa paremman rentoutustehon. Pohjelihaksia on helppo hieroa itsekin. Se kannattaa tehdä hellästi ilman liiallista voimaa. Käsikaupan kipulääkkeitä voi myös käyttää jos on tarvetta.



Penikkatauti

Penikkataudiksi, eli säären lihasaitio-oireyhtymäksi, kutsutaan kipuoiretta pohjelihaksissa sääriluun jommallakummalla puolella. Urheilijoilla on usein ongelmia säärten ja pohkeiden alueella johtuen lihasten kasvusta harjoittelemisen seurauksena. Kun tämän alueen lihasryhmiä ympäröivät kalvorakenteet eivät pysty kasvamaan samaa tahtia lihasten kanssa, tämä lisää painetta lihaksiin, ja voi aiheuttaa kipuja. Penikkataudin kivun syntyyn uskotaan myös olevan vaikutusta lihasten liiallisella rasituksella ja toistuvalla alaraajan jyskytyksellä alustaa vasten urheilu yms. suoritusten yhteydessä. Tämä rasittaa sääriluuta ja sitä ympäröiviä lihaksia aiheuttaen ärsytystä. Laskeutuneet jalkaholvit tai huonot juoksujalkineet voivat edesauttaa ongelman synnyssä.

Penikkataudissa kipua voi tuntua aluksi sääriluun sisäsivulla. Tavallisesti voimakas kipu ei kehity kerralla vaan jonkun suuremman rasitusjakson, esimerkiksi armeijan tulokkaiden pidemmän marssiharjoituskauden jälkeen. Kun vaiva pahenee, se tuntuu jokaisen rasituksen jälkeen ja voi kestää tunteja. Myöhemmin voi myös harjoitusten aikana olla kipuja, estäen joskus kokonaan suorituksen jatkamisen. Tutkittaessa ei todeta muuta poikkeavaa kuin paikallista kipua sääriluun etusisä- tai ulkosivulla. Pohkeen lihakset voivat myös olla arat, lihakset jännittyneen tuntuiset ja nilkan ojennus alaspäin saattaa pahentaa kipua. Joskus kipu voi olla niin voimakasta, että röntgen- tai magneettikuvaus on tarpeen marssimurtuman ja muiden mahdollisten samantapaisia vaivoja aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.

Jos vaiva on syntynyt vamman seurauksena nopeasti, on hyvä näyttää sitä lääkärille kiireellisellä aikataululla. Muuten ensisijaisena hoitona on harjoittelutauko. Venyttelyä, tulehduskipulääkkeitä ja kipualueen hautomista kylmäpakkauksilla 15–20 minuuttia kerralla useasti päivän kuluessa voidaan käyttää itsehoitona. Valmentajan kanssa on hyvä keskustella onko juoksutyylissä korjaamista. Lihaskuntoon ja kireyksiin kannattaa kohdistaan toimenpiteitä jos lihastasapainossa on toivomista tai kireyksiä on kehittynyt. Joskus, jos ei kiputila asetu muutamassa kuukaudessa, voidaan joutua kirurgien toimesta harkitsemaan lihasaitioiden avaamista lisätilan saamiseksi lihaksille.



Katkokävelyssä kävely on kuitenkin hyväksi

Katkokävelyllä tarkoitetaan yleensä pohkeissa, harvemmin reisissä tai pakaroissa ilmenevää pysähtymään pakottavaa kipua, joka tulee aina kun kävellään. Se johtuu yleensä alaraajojen huonontuneesta verenkierrosta verisuonten kalkkeutumisen seurauksena. Kävellessä jalan lihakset vaativat enemmän verta saadakseen riittävästi happea. Kipuoire aiheutuu, kun kalkkeutuneet suonet eivät kuitenkaan pysty toimittamaan riittävästi verta. Se on yksi ilmenemä alaraajojen valtimosairaudesta, yleisestä ongelmasta yli 50-vuotiailla miehillä. Riskitekijöitä ongelmalle ovat muun muassa kohonnut kolesteroli, sokeritauti, korkea verenpaine ja tupakointi.

Kivut saattavat alkaa aluksi vain yhdessä pohkeessa. Ne asettuvat jos levätään mutta alkavat uudestaan kun kävelyä jatketaan. Samalla jalassa voi väsymyksen ja puutumisen tunnetta ja ne palelevat helpommin. Kun tauti etenee, kipua voi olla levossakin aina jalkaterissä ja varpaissa asti. Jos verenkierto on voimakkaasti huonontunut, jalka saattaa olla vaalea. Kun tauti etenee ilman hoitoa, voi seurauksena olla varpaiden kuolio. Silloin varvas on kylmä, sinertävä ja hyvin kipeä. Yösäryt ja jalan kylmyys voivat olla merkki kuolion uhasta.

Lääkärin tutkimuksessa todetaan alaraajojen pulssit heikentyneiksi tai puuttuviksi. Stetoskoopilla kuuntelu paljastaa suhisevan äänen ahtautuneista valtimoista. Lisätutkimuksena käytetään nilkkaverenpaineen vertaamista olkavarren paineeseen. Doppler -ultraäänellä mitataan virtausta valtimoissa. Jos mietitään leikkaushoitoa, erilaisia varjoaine- ja muita tutkimuksia käytetään paremman käsityksen saamiseksi valtimoiden tilasta.

Hoitona on riittävä kävely ja muu jalkojen toiminnan kunnossapito. Tupakanpoltto on lopetettava, jottei se enempää huonontaisi alaraajojen verenkiertoa. Itsehoitona on hyvä harjoittaa kävelyä vähintään tunti päivittäin. Kävelyä pitäisi jatkaa niin kauan, että kipu tulee kohtuullisen kovaksi. Lyhyen tauon jälkeen, kivun asetuttua voi taas lähteä liikkeelle. Pohjelihaksia kannattaa myös vahvistaa kulkemalla portaissa ja kuntosaliharjoittelulla.

Alaraajojen verenkierron heikkouden vuoksi niihin syntyy tavallista helpommin tulehduksia. Niinpä kaikkia pieniäkin alaraajojen ongelmia kuten hiertymiä, känsiä ja pieniä vammoja on syytä hoitaa huolellisesti. Liian suuria paikallisia alaraajojen ärsytyksiä ja ainakin voimakasta altistumista kylmälle tai kuumalle on vältettävä.

Pientä annosta asetyylisalisyylihappoa suositellaan käytettäväksi, Kipulääkkeitä voidaan käyttää. Kolesterolia alentavia lääkkeitä määrätään myös usein ruokavaliohoidon lisäksi. Jos kävelymatkat muuttuvat kovin lyhyiksi, leikkausmahdollisuutta on harkittava. Leikkauksina käytetään mm. pallolaajennusta tai ohitusleikkausta siirteellä tai proteesilla.



Levottomat jalat häiritsevät nukkumista

Levottomiksi jaloiksi nimitetään vaivoja, joissa alaraajoissa on yöaikaan epämiellyttäviä värinän, kihelmöinnin, jalkasärkyä tai polttamisen tunteita, jotka pakottavat nousemaan ylös ja liikuttamaan jalkoja. Unen aikana on tavallista että jaloissa on ajoittain nykimistä.

Vaivat ovat yleensä molemmissa jaloissa. Jalkojen liikuttaminen tai lyhyt kävely rauhoittaa oireet. Tutkittaessa ei välttämättä löydetä alaraajoista mitään poikkeavaa. Joskus harvoin voi oireen takana olla sokeritauti, iskias tai anemia. Toistuva yöaikainen heräily saattaa johtaa hankalaan yöunen häiriintymiseen.

Oireen syytä ei tiedetä. On esimerkiksi arveltu sen olevan yhteydessä aivojen kemiallisiin muutoksiin, hermojen alkavaan rappeutumaan alaraajoissa tai alkaviin verenkiertohäiriöihin.

Itsehoitona kannattaa kokeilla kävelyä ennen nukkumaanmenoa. Joskus tämä voi vähentää yöaikaista oiretta. Joillain ihmisillä nukkuma-asento vaikuttaa oireisiin, joten kannattaa kokeilla erilaisia asentoja.

Jotkut saavat apua levottomiin jalkoihin viileistä jalkakylvyistä, jotkut lämmöstä. Jalkoja voi varovasti lämmittää vaikkapa lämpötyynyllä, ja pitää ne lämpiminä yösukkien avulla. Tupakanpoltto, kahvin juonti ja liiallinen alkoholin käyttö on syytä lopettaa.



Alaraajojen hermovaurioissa on sokeritauti usein perussyy

Sokeritauti, alkoholin käyttö, nivelreuma, munuaisten vajaatoiminta ja monet kemialliset aineet voivat aiheuttaa alaraajojen hermojen vaurioitumista ja sen kautta kipuoiretta.

Alaraajojen hermot ovat elimistön pisimmät. Tämän vuoksi yleensä myös ensimmäiset muutokset hermojen toiminnassa ilmenevät täällä.

Ääreishermoston muutoksista johtuvan jalkakivun, eli neuropatian, tavallisin perussyy on sokeritauti. Se pystyy saamaan aikaan hermoston vaurioita koko elimistön alueella, vahingoittaa hermoihin happea kuljettavia verisuonia ja edesauttaa hermojen tulehtumista. Sokeritautia sairastavilla tulee usein kipuja sairauden kestettyä pidempään, mutta niitä voi olla aivan tuoreessakin sokeritaudissa. Joskus sokeritaudin lääkityksen aloittaminen pahentaa kipuoireita.

Kipua kuvataan hammaskivun kaltaiseksi, syvällä tuntuvaksi, polttavaksi tai viiltäväksi. Kipuun voi liittyä erilaisia tuntohäiriöitä, kuten pistelyä ja puutumista.

Tutkimuksessa voidaan todeta alaraajojen heijasteiden muutoksia ja värinätunnon heikkenemistä. Diagnoosi voidaan varmistaa hermoratatutkimuksella (ENMG).

Hoito on usein hankalaa. Kiputulehduslääkkeitä ja fysikaalista hoitoa voidaan kokeilla. Alaraajojen sähköhoidot ja akupunktio ovat kokeilemisen arvoisia. Riittävästä lihasten kunnosta kannattaa huolehtia. Neurologisista lääkkeistä on joskus apua. Vaikeissa tilanteissa on käytetty puudutustoimenpiteitä ja selkäytimeen asetettua sähköhoitokonetta.



Veritulpassa on syytä hakeutua heti hoitoon

Valtimoverenkiertoon päässyt irrallinen emboli eli veritulppa voi äkillisesti tukkia alaraajan verenkierron. Verisuonten tukkiintuminen estää kudoksien verenkierron ja sitä kautta niiden ravinnon ja hapen saannin ja voi johtaa kudosten kuolemaan. Veritulppa on yleensä peräisin sydämestä, aortasta tai sydämen väliseinän aukon kautta laskimoverenkierron puolelta.

Oireena on äkillinen voimakas kipu raajassa. Raaja muuttuu väriltään vaaleammaksi ja kylmäksi sekä tunnottomaksi. Tutkittuna pulssit puuttuvat, raaja on kylmä, tunnoton, vaalea ja iho voi olla marmoroitunut.

Tilanne vaatii päivystysluonteisesti verisuonikirurgisia toimenpiteitä, koska raaja sietää verenkierron puutetta vain lyhytaikaisesti. On käytössä erilaisia testejä ja kuvastamistekniikoita, joiden avulla on mahdollista todeta veritulppa, sen sijainti ja lähde. Hoitona voidaan käyttää suonen sisäisiä toimenpiteitä, kuten liuotushoitoa perinteisten leikkausten lisäksi. Hoitotulokset riippuvat veritulpan sijaintipaikasta ja hoidon nopeudesta. Valtimoveritulppa täytyy hoitaa nopeasti, muuten on vaarana jopa joutuminen turvautumaan amputaatioon.

Alaraajoissa esiintyy myös laskimoveritulppia. Niiden saamisen riski lisääntyy mm. lentomatkojen aikana. Tällöin raajassa on yleensä kipua, turvotusta ja kuumotusta. Diagnoosi selviää ultraääni- tai varjoainetutkimuksella. Laskimopuolenkin veritulppaa epäiltäessä on välittömästi otettava yhteyttä päivystykseen. Jalka pitäisi pitää mahdollisimman liikkumattomana kuljetuksessa päivystykseen jotta tulppa ei lähtisi liikkeelle.

Laskimoista veri palaa sydämeen ja sen mukana myös veritulppa, jos se on laskimoissa muodostunut. Verenkierto kuljettaa sen sydämen oikeaan puoliskoon ja sieltä edelleen matka voi jatkua keuhkoihin. Keuhkoveritulppa on vakava sairaus ja voi johtaa kuolemaan, jos sitä ei todeta ja hoideta välittömästi päivystysluonteisesti.



Nilkkakipu

Nilkan nyrjähdys paranee yleensä hyvin


Nilkkanivel nyrjähtää helposti. Nilkassa on vähiten tukevuutta, kun se on ojennettuna. Tavallisimmin nilkka vääntyy sisäänpäin, jolloin nilkan ulommaiset nivelsiteet vaurioituvat. Niihin voi tulla eriasteisia vaurioita venähdyksestä alkaen täyteen repeämään. Nivelsiteet ovat jossain määrin elastisia, mutta jos ne joutuvat venymään joustorajojensa yli, ne venähtävät tai repeytyvät. Nilkan vääntyessä ulospäin, syntyy usein luisia vaurioita, koska sisemmät nivelsiteet ovat niin tukevia, että murtavat ennemmin luun kuin repeävät itse.

Vamman jälkeen nyrjähdyksen oireina voi olla paikallinen arkuus ja turvotus repeytyneissä nivelsiteissä ja mahdollisesti myös nilkan liikkeiden rajoittuminen kivun vuoksi. Jos on syntynyt täydellinen nivelsiteiden repeämä tai murtuma, voi nilkkanivelessä testattaessa olla ylimääräistä liikettä ja löysyyttä.

Diagnoosiin päästään tyypillisen vammamekanismi ja tutkimuslöydöksen perusteella. Joskus röntgenkuvaus on tarpeen murtuman poissulkemiseksi. Vaikeammissa vaurioissa joudutaan käyttämään myös magneettitutkimusta parhaan hoitovaihtoehdon harkinnan tukena.

Yleensä nilkan nivelsiderevähtymät hoidetaan tuoreessa vaiheessa liimasiteellä. Lepuuttamista useimmiten tarvitaan ja kävelyä on syytä rajoittaa muutamista päivistä viikkoihin riippuen vamman vaikeusasteesta. Kylmäpakkauksilla hautominen, useasti päivän aikana 15–20 minuuttia kerralla, helpottaa usein kipuja tuoreessa vauriossa. Käsikaupan lääkkeitä voi käyttää kivun pitämiseksi aisoissa. Jos vamman jälkeen ei toiminta nopeasti palaudu normaaliksi, nilkan toimintakykyä on tarpeen harjoittaa fysioterapeutin ohjauksessa. Leikkaushoitoa käytetään harvoin.

Nilkkojen toimintaa kannattaa parantaa liikehoidon keinoin nyrjähdysten kipuvaiheen jälkeen. Aluksi voi itse liikutella ja pyöritellä nilkkoja kaikkiin suuntiin. Sen jälkeen voi alkaa harjoitella varpaille ja kantapäille nousua. Tätä voi tehdä myös pienellä korokkeella, jos haluaa lisää liikelaajuutta harjoitukseen.

Myöhemmässä vaiheessa esim. tasapainolauta on kätevä harjoitteluväline nilkan toimintakyvyn parantamisessa. Kuntosaliharjoittelulla on mahdollista saada lisää lihasvoimaa. Fysioterapeutti tai kuntosaliohjaaja voi tehdä harjoitteluohjelman tämän tavoitteen toteuttamiseksi ja nilkan pitämiseksi ihannekunnossa jatkossa. Yleensä nilkan nyrjähdys paranee hyvin jättämättä merkittävämpää toimintahäiriötä.



Akillesjänteen vaivat, jännetulehdus ja repeämät, voivat lopettaa urheilijan uran

Pohjelihakset kantapäähän kiinnittävä akillesjänne voi tulehtua tai repeytyä. Ärsytystä siihen voi aikaansaada liiallinen käyttö, raskaat harjoitukset ja muu maksimaalinen rasitus. Se on erittäin vahva jänne. Vaaditaan melkoinen voima tai virheellinen suoritus, jotta jänne saadaan repeämään. Jos näin käy, repeämä voi olla osittainen tai täydellinen.

Tulehduksessa todetaan jänteen seudussa, kantapään yläpuolella, kipua ja joskus myös turvotusta. Jänne voi tuntua paksuuntuneelta. Samalla alueella saattaa olla kipua pidempiä matkoja tai nopeampia pyrähdyksiä juostessa. Aamuisin voivat liikkeet olla jäykkiä ja niissä joskus voi kuulua rahinaa. Yleensä tulehdus ilmenee jonkun suuremman rasituksen tai tehokkaamman harjoittelujakson jälkeen.

Jännetulehduksessa käytetään hoitona tulehduskipulääkkeitä, kylmähoitoa esim. jääpakkauksilla hautomista ja lepoa. Toisinaan tarvitaan kortisonipistos. Jos ei lääkkeillä ja levolla saavuteta riittävän hyvää toiminnallista tulosta, niin leikkaushoito saatetaan harkita. Jos ei jännevaivoja hoideta kunnolla, niistä voi olla vaivaa pitkän aikaa.

Jänteen repeämä voi tulla jänteen nopean, voimakkaan rasituksen, kuten tottumattoman henkilön tekemän urheilusuorituksen, kompastumisen tai kuoppaan astumisen yhteydessä. Jos akillesjänne repeää, on kipu yleensä äkillinen ja voimakas. Joskus voidaan repeämisen ääni kuulla vamman yhteydessä. Voi olla mahdotonta kävellä varpailla, laittaa painoa jalan päälle tai askeltaa normaalisti jos jänne on revennyt.

Diagnoosi voidaan tehdä usein riittävän varmasti tapahtumahistorian ja lääkärin tutkimuslöydöksen perusteella. Joskus ultraääni- tai magneettitutkimus on tarpeen tulehduksen ja repeämän erottamiseksi ja repeämän asteen arvioimiseksi. Osittainen repeämän voidaan hoitaa levolla, kylmähoidolla, kipulääkkeillä ja sidoksella tai kipsauksella. Täydelliset repeämät yleensä leikataan.

Akillesjänteen kiinnittymiskohta kantaluuhun voi ärtyä. Siihen voi muodostua myös limapussin tulehdus eli bursiitti, jolloin paikalla todetaan arkuuden lisäksi pullistuma. Tätä esiintyy kun on käytetty kenkiä, jotka hankaavat tätä aluetta runsaamman juoksemisen yhteydessä. Ongelma yleensä poistuu vaihtamalla harjoituksiin paremmin sopivat kengät ja rajoittamalla matkojen pituutta.



Nilkan hermopinne, tarsaalitunnelioireyhtymä, voi antaa jalkapohjan kipuja

Jalkapohjaa hermotttava Tibialis posterior -hermo voi jäädä pinteeseen nilkan sisäsivulla sen sisemmän luisen pullistuman alla niin sanotussa tarsaalitunnelissa. Tämä voi tapahtua alueen jänteiden paksuuntumisen, vamman, painavan kengän, reumaattisen tulehduksen tai nilkan virheellisen asennon seurauksena. Vaivaa kutsutaan tarsaalitunnelioireyhtymäksi.

Oireena on jalkapohjan polttava kipu, joka ei ole suoraan yhteydessä kävelyrasitukseen. Se kuitenkin voi pahentua seisomisen ja kävelemisen seurauksena. Myös yöllä voi olla särkyä. Kipua ja sähkötyksen tunnetta saadaan usein aikaan koettelemalla tai koputtelemalla hermon kulkualuetta nilkan sisäsivun luisen ulokkeen alapuolelta. Nilkan koukistus ylöspäin voi pahentaa oireita. Varpaiden voimissa on joskus alentumista. Enmg- eli hermoratatutkimuksella pystytään varmistamaan diagnoosi.

Hoitona käytetään virheasennon tai muun ärsyttävän tekijän poistamista. Jos nilkassa on asento, joka pitää yllä hermon ärsytystä, voi tämän korjaavasta tuesta olla apua. Leikkaukseen joudutaan turvautumaan harvoin hermon vapauttamiseksi. Kipuhoitoa käytetään tarpeen mukaan.



Nilkan nivelrikko, kohtuullinen käyttö hyväksi

Nilkkanivelessä esiintyy suhteellisen harvoin haittaavia nivelrikkomuutoksia, harvemmin kuin lonkissa tai polvissa. Kuitenkin kaikissa nilkan nivelissä, samoin kuin muissa jalan alueen nivelissä voi olla kulumamuutoksia ja nivelrikkoa. Kun nivelten sileät rustopinnat tulevat rappeutuman tai pienten vammojen johdosta epätasaiseksi, ne liukuvat huonommin toisiaan vastaan ja liike muuttuu kankeammaksi ja mahdollisesti myös kivuliaaksi. Riskitekijöinä on ikä ja ylipaino. Nilkan nivelrikon synnyn takana on usein tämän seudun murtumat tai muut toistuvat vammat.

Nivelrikossa oireina saattaa olla rasituksen siedon alenemisen ja jalkasäryn lisäksi nilkassa tuntuva rahina, turvotus ja jäykkyys liikutellessa varsinkin yläsuuntaan. Tämä voi vaikeuttaa portaiden kulkua ylöspäin. Diagnoosi varmistuu röntgenkuvauksella.

Hoitotoimina käytetään lihaskunnon ylläpitoa ja kivun hoitoa lääkityksellä. Leikkaushoitoina on tarjolla puhdistusleikkaus lievemmissä ongelmissa. Tähystyksessä voidaan myös yrittää hoitaa rustovaurioita. Pidemmälle edenneissä tilanteissa voidaan käyttää luudutusleikkausta tai keinonivelen asennusta. Näillä kivut saadaan yleensä aisoihin jos muut keinot eivät ole riittäviä.



Reuma voi antaa oireita nilkassa ja jalassa

Nilkkanivelessä tai muualla jalassa voi esiintyä oireina mm. turvotusta, kipua ja kankeutta johtuen tulehduksellisista nivelsairauksista kuten esimerkiksi nivelreumasta tai muista saman ryhmän vaivoista. Nämä ovat koko elimistön sairauksia ja yleensä niitä sairastavilla on myös muita oireita ja kipuja useissa nivelissä.

Diagnoosi voidaan varmistaa lääkärin tutkimuksella, laboratoriokokeilla ja röntgenkuvauksella tai muilla kuvantamisen menetelmillä. Hoitona on perustaudin hyvä hoito. Paikallista tulehdusta voidaan myös joutua hoitamaan pistoshoidoin tai leikkaustoimin.

Kantapääkipu

Kipu kantapään alla, pehmustin voi olla vioittunut


Kantaluun alla on ihmisellä oma pehmustintyyny, rasvapatja, jonka joustavuus vähenee iän mukana. Joillain se voi olla huonosti kehittynyt synnynnäisesti. Tämä alue saattaa ärsyyntyä vamman tai suuremman rasituksen jälkeen ja seurauksena voi olla pitkäkestoinenkin kantapään kipu. Tutkittaessa todetaan arkuutta suoraan kantapään alla sen keskikohdan alueella. Muuten ei yleensä todeta merkittävää poikkeavaa.

Hoitona voidaan käyttää riittävän pehmeitä ja joustavapohjaisia kenkiä, ulkopuolista pehmikettä esim. pehmeän kantalapun muodossa. Voidaan myös käyttää korotuslappua, jossa kipualueen kohta on ohuempi tai puuttuu. Näin saadaan painoa pois kipeästä kohdasta, rasituksen kohdistumista muuttumaan vähemmän ärtyneelle alueelle ja lisäpehmikettä iskuja vaimentamaan.

Kipualueelle voidaan myös harkita annettavaksi puudutinta tai kortisonia. Kortisonista voi olla joskus enemmän haittaa kuin hyötyä pidemmällä aikavälillä. Toistuvia pistoksia olisi syytä harkita tarkkaan, ainakin jos ei niillä saada hyvää tehoa aikaan. Jos henkilöllä on ylipainoa, sen vähentäminen olisi suotavaa. Kävelyn suoritustapaa voi myös yrittää muuttaa. Pitkittynyt vaiva on joskus ongelmallinen ammateissa, joissa on paljon seisomaan.



Jalkakipu

Jalkapohjan luupiikki ja jalkapohjan kalvojänteen tulehdus, holvin laskeutuma usein perusvika


Tavallisesti jalan paino on kolmen tukipisteen päällä, jotka ovat kantapää, isonvarpaan ja pikkuvarpaan tyvi. Nämä kohdat ovat varustautuneet kantamaan painoa. Isonvarpaan ja pikkuvarpaan tyven välillä on jalkapohjassa poikittaiskaari ja näiden ja kantapään välillä pitkittäiskaari. Jos tämä tilanne muuttuu esim. jalkapöydän kaarien laskeutumisena tai jalan kiertymisenä johonkin suuntaan, seurauksena voi olla jalkapohjan kipu ja erilaisia muita vaivoja. Altistavina tekijöinä ongelmille voi olla ylipaino ja paljon seisomista tai kävelyä sisältävä työ.

Pitkittäisholvin madaltumisen seurauksena venytetään kävellessä jalkapohjan vahvaa kalvojännettä mikä aiheuttaa jatkuvia pieniä vammoja ja ärsytystä sen kiinnittymiskohtaan jalkapohjassa, kantaluun etureunaan. Tämä aiheuttaa jalkapohjan kipua. Kiinnittymiskohtaan voi kasvaa luupiikki kun elimistö pyrkii korjaamaan tilannetta. Tällöin luupiikki on tietenkin seuraus eikä syy. Tutkimuksessa todetaan arkuutta kantaluun etuosassa ja jalkapohjassa siitä eteenpäin paikallisesti, ei niikään suoraan kantaluun alla kuten rasvapatjan vaivoissa.

Hoitona näissä tilanteissa käytetään hyviä, tukevia kenkiä ja tarvittaessa pohjallisia. Jalkapohjan kalvorakenteita voidaan venyttää päivittäin muutaman kerran ja käyttää muutaman kuukauden ajan öisin lastaa, joka tukee nilkan koukistukseen ylöspäin estäen yöaikaisen kalvojänteen kiristymisen. Kipulääkitystä käytetään tarpeen mukaan. On käytetty myös paikallisesti annettua kortisonia vaihtelevalla menestyksellä.

Poikittaisholvin madaltuma voi antaa päkiän kipuja

Jalkaterän etuosan poikittaisholvin madaltuman seurauksena voivat 2.-4. varpaiden tyvikohdat alkavat ottaa liikaa painoa päälleen ja kipeytyvät. Tätä kutsutaan metatarsalgiaksi. Oireina voi olla terävää kipua ensimmäisen- neljännen varpaiden kiinnittymiskohtien takana tai tunnetta kuin kävelisi kivi kengässä. Kipu yleensä pahenee seistessä, kävellessä tai jalkapöydän liikkeissä.

Hoidoksi voidaan asettaa pehmeä korotus kenkään 2.-3. jalkapöydänluun alle. Ei kuitenkaan suoraan kipukohdan alle, vaan muutama sentti kantapään suuntaan, jotta saataisiin paino kipualueelta vähenemään. Näillä keinoin on ajan kanssa usein mahdollista saada jalkapohjan kipu etuosasta rauhoittumaan.



Mortonin taudissa on hermo ahtaalla jalkapöydässä

Jalkapöydän luiden välissä kulkevat hermot voivat jäädä puristuksiin 2.-3. ja 3.-4. jalkapöydän luiden välille. Tätä kutsutaan Mortonin taudiksi tai Mortonin metatarsalgiaksi. Sitä esiintyy useimmiten keski- ikäisillä naisilla.

Oireina voi olla vastaaviin varpaisiin säteilevä, polttava tai sähköiskumainen kipu seisomaan noustessa ja kävellessä. Myös puutumisen tunteita, pistelyä tai kihelmöintiä voi ilmetä samalla alueella. Kapeat, jalkapöytää sivulta puristavat kengät pahentavat oireita.

Lääkärin tutkimuksessa todetaan kipua painettaessa yhteen jalkapöydän luita sivuilta ja myös arkuutta paikallisesti jalkapöydän luiden välissä. Joskus tarvitaan röntgen- ultraääni- tai magneettitutkimus muiden mahdollisten syiden poissulkemiseksi.

Hoitona voidaan käyttää samanlaista tukea kuin on kuvattu edellisessä vaivassa. Hyvät riittävän leveälestiset kengät on järkevää ottaa käyttöön. Kortisonipistos on usein kokeilemisen arvoinen keino. Jos ei muuten selvitä, leikkaushoitoa voidaan harkita.

Jalkaterän marssimurtumissa on rasitusta vähennettävä

Jalkapöydän luissa esiintyy myös marssimurtumia. Vaivaa yleensä edeltää vähintään kohtuullisen asteinen rasitus. Tutkimuksessa havaitaan arkuutta marssimurtuman alueella. Muutokset eivät aina näy heti alkuvaiheessa röntgenkuvissakaan, mutta yleensä seurannassa asia selviää. Hoitona on rasituksen vähentäminen.



Varvaskipu

Isovarpaan tyvinivel, tavallisin nivelrikon paikka jalassa


Myös varpaiden nivelissä voi olla kulumamuutoksia ja nivelrikkoa. Kun sileät rustopinnat iän mukana rappeutuvat ja tulevat karheammiksi liikkeissään toisiaan vasten, muuttuvat nivelten liikkeet myös kankeiksi, kivuliaiksi ja vaivan edetessä rajoittuneiksi. Tavallisin nivelrikon ilmenemispaikka on isovarpaiden tyvinivelet, muissa varpaiden nivelissä tavataan nivelrikkoa harvemmin.

Normaalikävelyssä kääntyy isovarvas joka askelen loppuvaiheessa ylöspäin. Jos tyvinivelessä on kivulias nivelrikko, tämä voi aiheuttaa kipua ja tehdä kävelyn hyvin hankalaksi. Hoitona on tuki, jolla estetään isonvarpaan kääntyminen ylöspäin. Kätevin on ns. keinukenkä, missä kengän pohja on muotoiltu pyöreäksi kävelyn helpottamiseksi.

Itsehoitona voidaan käyttää reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä lyhyenä kuurina ja myös salvoja kipualueelle. Kylmähoito useamman kerran päivässä on yleensä tehokasta. Kylmää ei saa antaa varpaiden alueelle tai jalkaankaan, jos sen verenkierto on huono.

Pahimmissa kipuvaiheissa on tärkeää pienentää jaloihin kohdistuvaa rasitusta. Tämä voidaan tehdä käyttämällä keppiä, vähentämällä kantamista ja pudottamalla painoa.

Kihti, konjakki vähemmälle

Isonvarpaan tyvinivelen tulehtuessa täytyy pitää mielessä kihdin mahdollisuus. Kihti on aineenvaihduntasairaus, jossa virtsahapon suoloja kertyy elimistöön. Jostain syystä tulehduksen mielipaikka on ison varpaan tyvi. Siinä tauti antaa ensimmäiset merkkinsä yli puolella potilaista.

Tulehdus on hyvin kivulias, ja nivel voi olla selvästi turpea ja punertava. Diagnoosi voidaan varmistaa nivelnesteen tutkimuksella ja laboratoriokokeilla sekä röntgenkuvauksella. Hoitona on ruokavalion ohella lääkkeet. Tautikohtauksilla on suuri uusiintumistaipumus ilman pysyviä ravintomuutoksia.

Ruokavaliossa pitäisi rajoittaa ruoka-aineita, joissa on runs
aasti nukleiinihappoja. Tällaisia ovat sisäelimet, mäti, varsinkin pienet kalat, pavut jne. Perinnetiedon mukaan myös konjakin, portviinin ja shampanjan kanssa pitäisi pysytellä kohtuulinjalla.



Nivelreumassa usein varpaiden niveltulehduksia

Nivelreuma antaa usein varpaiden nivelten tulehduksia. Se alkaa yleensä alaraajojen osalta päkiäarkuutena ja aamujäykkyytenä. Kun nivelten tulehdus on ärhäkkä, ne ovat kuumottavia ja turpoavat. Nivelreumassa päkiänivelet ovat ensimmäisten joukossa joihin voi tulla pahempia muutoksia taudin kuluessa. Myöhäisvaikutuksina voi olla nivelten sijoiltaan menoja ja virheasentoja.

Vaivaisenluulle ja vasaravarpaille ovat kunnon kengät tarpeen

Vaivaisenluu on jalkaterän etuosan yleinen vaiva. Sen perimmäinen syy lienee jalan rakenteen synnynnäinen heikkous, mutta sopimattomien kenkien käytöllä voi vaivaa pahentaa. Tässä tilassa 1. jalkapöydänluu kääntyy sisään päin ja varvas itse ulospäin. Ajan kuluessa voi isonvarpaan tyviniveleen kehittyä nivelrikko ja ulkonevimpaan kohtaan tulla kivulias limapussintulehdus. hoitomuotona on sopivien kenkien valinta ja oikaisulastojen käyttö. Kivuliaissa tilanteissa voidaan leikkaushoitoa harkita.

Yleinen synnynnäinen rakenteellisen heikkouden aiheuttama ongelma jaloissa on myös niin sanottu vasaravarvas. Siinä toisen - neljännen varpaiden tyvi- ja/tai kärkinivelet koukistuvat niin että varpaiden kärjet osuvat alustaan ja jalka muistuttaa ulkonäöltään vasaralla. Huonosti sopivat kengät edesauttavat ongelman syntyä ja pahentavat oireita.

Jalkojen kiputiloissa jalkojen monipuolinen hoito on tärkeää

Jalan kiputiloissa on sopivilla kengillä olennainen merkitys. Juoksukengissä pitää olla riittävästi iskunvaimennusta. Pidempiä matkoja ei kannata juosta kovalla alustalla. Lisäksi on hyvä lisätä juoksumatkan pituutta asteittain. Mitä enemmän harjoitellaan, sitä enemmän pitää myös venytellä.

Kesäaikaan voi pyrkiä kävelemään paljain jaloin, koska se vahvistaa jalkapöydän lihaksia. Talviaikaan voi jalkateriä jumpata levittämällä varpaita ja opettelemalla tarttumaan esineisiin varpailla.

Jos lenkkeily on jaloille liian rasittavaa, kannattaa vaihtaa muihin lajeihin. Uimalla ja pyöräilyllä pääsee kohottamaan kuntoa yhtä tehokkaasti ja jalat rasittuvat vähemmän.

Jalkojen kovettumat ja liikavarpaat kannattaa hoitaa huolellisesti ja iho pitää ehjänä. Jalkaraspia on järkevää käyttää säännöllisesti samoin rasvata kuivemmat kohdat, kuten kantapäät.

Jalkojen rasitusvaivoissa voi kokeilla lämpimiä jalkakylpyjä ja varovasti jalkoja hierovia laitteita. Niiden avulla voi jalkojen jännittyneitä lihaksia saada rentoutumaan.



Lasten kasvukivut

Tavallisimmin 3-12 vuoden iässä noin puolella lapsista esiintyy alaraajojen kipuja, jotka yleensä ilmaantuvat toistuvasti iltaisin nukkumaanmenon yhteydessä tai unen aikana. Näitä on totuttu kutsumaan kasvukivuksi vaikka ne eivät ilmeisesti sinänsä liity kasvamiseen. Niitä ei nimittäin esiinny pahiten iässä, jolloin kasvu on voimakkainta.

Kivut tulevat tyypillisesti samanaikaisesti molemmille puolille, yleensä ne tuntuvat pahiten säärten etuosissa ja polvien takana. Pohkeissa ja reisissäkin kipuja voi olla. Usein kivut toistuvat aina samalla alueella. Lapsi voi herätä yöunesta kivun vuoksi. Kipuja voi tulla useana iltana tai yönä peräkkäin ja sitten voi olla kivuissa taukoa. Kivut voivat olla lyhytaikaisia tai kestää useamman tunnin. Niitä saattaa tulla säännöllisesti vuosienkin ajan. Pahiten kivut vaivaavat 6-10 vuoden iässä kumpaakin sukupuolta tasavertaisesti.

Aamulla kivut ovat kuitenkin menneet ohi ja päivisin kipuja ei esiinny. Lapsen liikkumisessa ei tässä vaivassa ole ongelmia. Kasvukivut eivät pahene rasituksessa, eikä nivelten turvotuksia tai kuumotuksia esiinny. Myöskään yleisoireita väsymyksen, ruokahalun muutosten, lämpöilyn, suorituskyvyn laskun tai laajempialaisten kipujen muodossa ei pitäisi esiintyä.

Kipujen varsinainen syy on epäselvä, erilaisia teorioita on esitetty. Onneksi vaiva on hyvälaatuinen ja kivut yleensä loppuvat 9 ikävuoteen mennessä. Joskus niitä saattaa jatkua tästä eteenpäinkin vielä muutaman vuoden ajan. Hoitona yleisimmin käytetty keino on hieronta kivun aikana. Siitä on usein apua. Myös lämpö- ja kylmäpakkauksia on käytetty kivun paikallisessa hoidossa. Alaraajojen lihasten venyttelystä voi olla hyötyä. Lääkäriin on syytä turvautua ainakin jos kipuoireet eivät sovi tyypillisiksi kasvukivuiksi tai jos ilmaantuu oireita jotka viittaavat yleisempään sairaustilaan.


Pohje- nilkka- ja jalkakipu, mahdollisen vaaran merkkejä

Nilkan voimakas kipu kaatumisen tai muun suuremman vamman jälkeen.
Nilkan kipu ja ulkoisesti poikkeava muoto tai asento vamman jälkeen.
Nilkan kipu ja jalan päälle varauksen mahdottomuus.
Voimakas kipu urheilusuorituksen jälkeen kantapään yläpuolella ja varpailla kävelyn mahdottomuus.
Pohkeen ja jalan voimakas kipu, vaaleneminen ja pulssin häviäminen.
Pohkeen ja jalan kipu ja turvotus.

Lääkärissä käynti tarpeen

Pysähtymään pakottavat jalkakivut.
Pysähtymään pakottavat jalkakivut.
Nilkan kivulias liikerajoitus.
Nilkan kipu, jos siihen liittyy kipusäteilyä, tunnottomuutta tai pistelyä jalkaan.
Nilkan tai jalan leikkauksen jälkeen lisääntyvä kipu ja lämpöily.
Nilkan tai jalan kipu ja pidempiaikainen turvotus.
Nilkan kipu, jos se häiritsee tai estää työn tai tavallisten kotiaskareiden teon.
Nilkan kipu, jos se ei anna nukkua.
Nilkan vääntyminen epänormaaliin asentoon ja kävelyn vaikeus.
Jalkapohjan polttavat kivut.
Isonvarpaan tai varpaiden kivuliaat poikkeukselliset asennot.
Isonvarpaan turvotus ja kipu.
Pitkittyneet nilkan tai jalan kivut, jotka eivät itsehoidolla asetu.

Yleensä voi hoitaa itse

Jalan lievät ja ohimenevät rasitusvaivat.
Jalkaholvien madaltumat.

Lisätietoa jalkakivuista:

Jumppavideoita jalkavaivoissa, Kunto.net.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli alaraajojen kivuista.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli alaraajojen vammoista.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli katkokävelystä.
Wikipedian englanninkielinen artikkeli levottomista jaloista.
National Institute of Healthin englanninkielinen artikkeli ääreishermoston neuropatiasta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli penikkataudista.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli veritulpasta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli säären kivuista.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli pinnallisesta laskimotulehduksesta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli pinnallisesta suonikohjuista.
Mehiläisen lääkäriaseman artikkeli nilkan nyrjähdyksestä.
Helsingin yliopistosairaalan sivujen artikkeli nilkan murtumasta.
Mehiläisen lääkäriaseman artikkeli mm. nilkan nivelrikosta.
Therapia Fennica akillesjänteen tulehduksesta.
Therapia Fennica nilkan hermopinteestä.
Amerikan Ortopedisen Kirurgian Akatemian englanninkielinen artikkeli kantapään kiputiloista.
Therapia Fennica jalkapöydän hermopuristuksesta.
Amerikan Ortopedisen Kirurgian Akatemian englanninkielinen artikkeli jalkapöydän rasitusmurtumista.
Amerikan Ortopedisen Kirurgian Akatemian englanninkielinen artikkeli jalkapohjan kalvojänteen tulehduksesta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli vaivaisenluusta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli pinnallisesta ruususta.
Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjaston artikkeli kihdistä.



Kipu.net englanninkielisten kirjojen kirjakauppa. Kirjoja jalkakivusta. Powered by amazon.co.uk.